Jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien korvaamisesta yhteisöjen omilla varoilla 21 päivänä huhtikuuta 1970 tehdyn neuvoston päätöksen 70/243 ansiosta komissio pystyi aloittamaan omien varojen keräämisen EU:n talousarvion rahoittamiseksi sen sijaan, että talousarvio olisi täysin riippuvainen jäsenmaiden rahoitusosuuksista. EU:n talousarvion ensimmäisiä omia varoja olivat maatalousmaksut, tullimaksut ja alv-perusteiset varat.
Tullimaksuja kutsutaan perinteisiksi omiksi varoiksi, sillä ne ovat aina olleet EU:n talousarvion suora tulolähde – toisin kuin arvonlisävero ja jäsenmaiden EU:n talousarvioon maksamat rahoitusosuudet.
Tullimaksut perustuvat kauppapolitiikkaan. Ne kannetaan EU:n ulkopuolelta tuotavista tuotteista yhteisen tullitariffin mukaisesti.
Toimintaperiaate
Kerääminen
Jäsenmaat vastaavat tullimaksujen keräämisestä omia varoja koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetussa neuvoston asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Niillä on oltava riittävä valvontainfrastruktuuri sen varmistamiseksi, että niiden viranomaiset ja erityisesti tulliviranomaiset suorittavat tehtävänsä asianmukaisesti.
Jäsenmaat pidättävät itsellään 25 prosenttia keräämistään tullimaksuista vuosina 2021–2027. Kantokulujen kattamisen lisäksi tämä kannustaa jäsenmaita varmistamaan, että erääntyvät määrät peritään asianmukaisesti.
Maksut
Perinteiset omat varat asetetaan komission käyttöön kuukausittain kahden kuukauden kuluttua saamisten vahvistamisesta. Jäsenmaat ilmoittavat komissiolle tilille hyvitettävän perinteisten omien varojen määrän toimittamalla yksityiskohtaisen selvityksen saamisista. Jos perinteiset omat varat asetetaan komission käyttöön myöhässä, jäsenmaan on maksettava viivästyskorkoa.
Valvonta
Komissio on yhteydessä jäsenmaiden viranomaisiin varmistaakseen, että perinteiset omat varat kerätään EU:n tullilainsäädännön mukaisesti ja että omia varoja koskevassa päätöksessä (neuvoston päätös 2020/2053) ja omien varojen järjestelmää koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä annetussa neuvoston asetuksessa vahvistettuja varainhoitosääntöjä noudatetaan. Lisäksi jäsenmaat ovat taloudellisesti vastuussa mahdollisista perinteisten omien varojen menetyksistä, jotka johtuvat niiden omista hallinnollisista virheistä.