Mitä EU tekee
Euroopan unionin ympäristöpolitiikalla pyritään suojelemaan, säilyttämään ja parantamaan ympäristöä nykyisille ja tuleville sukupolville sekä edistämään kestävää kehitystä.
Vihreä siirtymä antaa EU:n kansalaisille mahdollisuuden hyvään elämään maapallon luonnonvarojen rajoissa. EU:n tavoitteena on luoda innovatiivinenkiertotalous, joka perustuu terveisiin ekosysteemeihin. Elintärkeää luonnon monimuotoisuutta on suojeltava ja se on palautettava ennalleen, ja saastumiseen ja terveyteen liittyvät riskit on saatava poistettua.
EU soveltaa tätä toimintatapaa myös kansainvälisesti, minkä ansiosta se voi edistää vihreää siirtymää myös maailmanlaajuisesti.
EU:n ympäristöpolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat
- kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä ja ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä
- parempi sopeutumiskyky ja ilmastokestävyys sekä pienempi alttius ilmastonmuutokselle
- pyrkimys kohti uusintavaa kasvumallia, talouskasvun irrottaminen resurssien käytöstä ja ympäristön tilan heikkenemisestä sekä kiertotalouteen siirtymisen nopeuttaminen
- saasteettomuustavoitteen saavuttaminen ilman, veden ja maaperän suhteen sekä eurooppalaisten terveyden ja hyvinvoinnin suojelu
- luonnon monimuotoisuudensuojelu, säilyttäminen ja ennallistaminen sekä luonnonpääoman parantaminen
- tuotantoon ja kulutukseen liittyvien ympäristö- ja ilmastopaineiden vähentäminen.
Faktoja ympäristöstä
Toiminta-alat
Tutustu toimiin, joilla edistetään kestävän kehityksen mukaisia tuotteita, jätehuoltoa ja kierrätystä, rajoitetaan teollisuuden päästöjä ja torjutaan muovi- ja pakkausjätettä.
EU:n toimet, joilla se suojelee lajeja, pölyttäjiä, elinympäristöjä ja metsiä sekä ennallistaa luontoa ja kaupunkiympäristöä
Toimet ilman, veden ja maaperän saasteettomuuden aikaansaamiseksi ja myrkyttömän ympäristön luomiseksi
Maastopalojen torjuntatoimet aina ennaltaehkäisystä resurssien lähettämiseen
Tärkeimmät saavutukset
- Natura 2000 -verkosto, johon kuuluu 27 000 suojelualuetta, kattaa nyt lähes viidenneksen EU:n maa-alueista. Sen kautta suojellaan satoja lajeja ja luontotyyppejä, ja se tarjoaa miljoonille eurooppalaisille elintärkeitä palveluja ja tuloja.
- Koska resurssituottavuus on kasvanut noin 35 % vuodesta 2000, EU:n tuotannon kasvihuonekaasupäästöt vähenivät noin 25 % vuosina 2008–2021, mikä osoittaa, että kiertotalouteen siirtyminen on tärkeä osa ilmastoneutraaliuden saavuttamista.
- Syntyneen jätteen määrä väheni EU:n kaikissa taloudellisissa toiminnoissa ja kotitalouksissa lähes 3 % viime vuosikymmenen aikana. Jätettä syntyi 4,8 tonnia asukasta kohden vuonna 2020.
- EU-ympäristömerkki on annettu lähes 100 000 tuotteelle. Tämä merkki myönnetään ainoastaan tuotteille, joiden ympäristövaikutukset ovat tiukkojen vaatimusten rajoissa, mikä ehkäisee osaltaan viherpesua.
- Ilmansaasteiden haitalliset vaikutukset terveyteen ovat vähentyneet 45 % vuodesta 2005 sääntelyn tehostamisen ja päästövähennysten ansiosta, ja niihin liittyviä ennenaikaisia kuolemantapauksia on merkittävästi aiempaa vähemmän.
- Merten muoviroskat ovat vähentyneet noin kolmanneksella vuodesta 2015.
- EU on maailmanlaajuinen edelläkävijä ilmasto- ja ympäristötavoitteiden asettamisessa kansainvälisillä sitoumuksilla, joita ovat esimerkiksi Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuinen luonnon monimuotoisuuskehys, ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus ja YK:n kansainvälinen muovisopimus.
- Uutta tärkeää lainsäädäntöä, jolla on pitkän aikavälin vaikutuksia, ovat luonnon ennallistamista koskeva laki, metsäkatoasetus ja kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva asetus.
Valokeilassa
EU:n direktiivi pinta- ja pohjavesiin vaikuttavien pilaavien aineiden luetteloiden tarkistamisesta on tullut voimaan. Sillä varmistetaan, että luettelot vastaavat uusimpia tieteellisiä lausuntoja ja että aineita seurataan tarkemmin ja valvotaan tiukemmin.
Vesiä pilaavien aineiden luetteloon on lisätty vastikään yksilöityjä ympäristölle ja ihmisten terveydelle haitallisia aineita, muun muassa PFAS-aineita, torjunta-aineita ja lääkkeitä. Säädösuudistuksella otetaan myös käyttöön uusi menetelmä, jolla arvioidaan pilaavien aineiden yhteisvaikutusta veden laatuun sen sijaan, että aineita mitattaisiin yksittäin. Näin seurannasta pyritään saamaan perusteellisempaa ja tehokkaampaa.
Tätä sivua on päivitetty viimeksi 13 toukokuuta 2026