Siirry pääsisältöön
Euroopan komission logo
Euroopan komissio

Kohtuuhintaista asumista koskeva säädös

Euroopan yhteinen lähestymistapa asumiseen

  • Yli 50 %
    kaupunkien asukkaista pitää asumista akuuttina ongelmana

Asumispaineet vaihtelevat kaupungeittain ja alueittain. Siksi ratkaisujenkin on oltava räätälöityjä. Vaikka EU-maat ovat jo ottaneet käyttöön toimenpiteitä asumispaineen lieventämiseksi, ne ovat myös pyytäneet selkeämpiä sääntöjä siitä, mitä kaikkea ne voivat EU:n lainsäädännön puitteissa tehdä.

Asumista koskevat päätökset tehdään jatkossakin kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla

Kohtuuhintaista asumista koskeva säädös lisää oikeusvarmuutta, jota viranomaiset tarvitsevat voidakseen taata asuntojen kohtuuhintaisuuden ja saatavuuden alueilla, joilla paine on suurin. Säädöksessä jätetään toimivaltaisten viranomaisten päätettäväksi, ryhdytäänkö toimiin ja millaisiin toimiin. Mikäli ne päättävät toimia, niiden on joka tapauksessa

  • osoitettava, että lyhytaikaiseen vuokramajoitukseen käytettävät asunnot, vapaa-ajan asunnot ja tyhjillään olevat asunnot ovat osasyy paikalliseen asumispaineeseen
  • varmistettava, että kaikki toimet ovat kohdennettuja, välttämättömiä ja oikeasuhteisia.

Keinot lyhytaikaisesta vuokramajoituksesta ja vapaa-ajan asunnoista johtuvan paineen lieventämiseksi

Joillakin alueilla, erityisesti suosituissa matkailukohteissa, kohtuuhintaisuus ja saatavuus voivat olla koetuksella, koska asuntoja käytetään yhä enemmän lyhytaikaiseen vuokraukseen. Tästä seuraa, että paikallisille on tarjolla vähemmän asuntoja, mikä nostaa hintoja ja vaikeuttaa näin kohtuuhintaisen asunnon löytämistä.

Ennen rajoitusten käyttöönottoa viranomaisten on osoitettava, että

  • lyhytaikainen vuokramajoitus on merkittävällä tavalla nostanut asuntojen hintoja tai heikentänyt niiden saatavuutta vähintään kolmen vuoden ajan
  • tavoitteeseen ei päästäisi vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä.

Toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava lyhytaikaisia vuokramajoituspalveluja koskevia EU:n sääntöjä ja valvottava niiden noudattamista muun muassa

  • vaatimalla, että majoituskohde rekisteröidään ja että sellaiset ilmoitukset poistetaan tai pääsy niihin estetään, jotka eivät täytä asetettuja vaatimuksia
  • käyttämällä edellä mainittujen sääntöjen nojalla kerättyjä tietoja (mikäli sellaisia on saatavilla) arviointinsa tukena.

Myös vapaa-ajan asunnot ja pitkään tyhjillään olevat asunnot voivat lisätä asumiseen liittyviä paineita. Kohtuuhintaista asumista koskeva säädös tarjoaa selkeämmän kehyksen toimenpiteille, joilla näihin ongelmiin puututaan oikeusvarmuutta heikentämättä ja oikeutetut odotukset huomioon ottaen. Siinä edellytetään, että

  • hankintaan liittyviä ehtoja ei voida soveltaa takautuvasti
  • asianmukaisista siirtymäjärjestelyistä on sovittava
  • pitkäkestoista tyhjillään oloa rajoittavissa toimenpiteissä huomioidaan perustellut tyhjilläänolojaksot.

Lisää asuntoja

  • Säädösehdotukseen sisältyy suositus, jolla viranomaisia autetaan laatimaan suunnitelmia asuntotarjonnan lisäämiseksi alueilla, joilla tarve on suurin. Tavoitteeseen päästään parantamalla suunnittelua, tehostamalla lupamenettelyjä, kunnostamalla, muuttamalla rakennusten käyttötarkoitusta ja tekemällä investointeja.

  •  Tässä yhteydessä viranomaisia kehotetaan panostamaan asuntotarjonnan nopeuttamissuunnitelmiin.

  • Paikallismarkkinoilla toimivat sijoittajat ja kiinteistönomistajat saavat selkeämmän kuvan EU:n oikeudellisesta kehyksestä.

Tätä sivua on päivitetty viimeksi 10 syyskuuta 2026