Uudella lainsäädännöllä vastataan kiireellisiin tarpeisiin
Luonnonvarojen kestämätön käyttö, erityisesti maaperän huonontuminen ja pilaantuminen, on yksi suurimmista ilmasto- ja biodiversiteettikriisejä pahentavista tekijöistä EU:ssa. Menetämme sen vuoksi jo nyt tuhansia ihmishenkiä ja miljardeja euroja.
Kuivuus, maastopalot, veden niukkuus ja tulvariskit lisääntyvät nopeasti ja vaikuttavat jo nyt traagisin seurauksin kolmeen neljäsosaan Euroopan maista.
Viljelijöille ja kalastajille aiheutuu kustannuksia vilja- ja kasvisatojen ja kalansaaliiden menetyksistä, jotka johtuvat ympäristön tilan huonontumisesta, pilaantumisesta, kuivuudesta, helleaalloista, tulvista ja uusista tuhoojista. Tämä puolestaan nostaa elintarvikkeiden hintoja ja tätä kautta aiheuttaa kustannuksia myös kuluttajille.
Euroopan komissio on ottanut käyttöön toimia, jotka tuovat pitkän aikavälin taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä ja ympäristöhyötyjä ja edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä.
Maaperä on keskeinen elävä luonnonvara, joka on olennaisen tärkeä ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kannalta. Se on uusiutumaton luonnonvara, jossa sadat tuhannet lajit ovat vuorovaikutuksessa ja työskentelevät yhdessä. Maaperä tuottaa monenlaisia ekosysteemipalveluja, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä katastrofien ehkäisyn, ilmastonmuutoksen hillinnän ja elintarviketurvan varmistamisen kannalta.
Uuden maaperän seurantaa koskevan lain tavoitteena on maaperän tervehdyttäminen EU:ssa vuoteen 2050 mennessä. Kyseisellä direktiivillä
- asetetaan EU-maille maaperän terveyden seurantaa ja arviointia koskevia velvoitteita
- tuetaan viljelijöitä ja maaperänhoitajia maaperän terveyden ja kestokyvyn parantamisessa
- otetaan käyttöön ratkaisu pilaantuneiden alueiden hallintaan
- edistetään tietämystä maaperän terveydestä.
Uusilla teknologioilla voidaan sekä parantaa maatalousmaan ja metsäalueiden häiriönsietokykyä että suojella satoja ilmastonmuutoksen, biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ja ympäristön tilan heikkenemisen vaikutuksilta. Uudet genomitekniikat ovat innovatiivisia välineitä, jotka auttavat parantamaan elintarvikejärjestelmän kestävyyttä ja häiriönsietokykyä.
Niiden avulla voidaan kehittää parempia kasvilajikkeita, jotka ovat ilmastokestäviä ja vastustuskykyisiä tuhoojille, tarvitsevat vähemmän lannoitteita ja torjunta-aineita ja tuottavat suurempia satoja. Ne auttavat puolittamaan kemiallisten torjunta-aineiden käytön ja niistä aiheutuvat riskit ja vähentämään EU:n riippuvuutta maataloustuotteiden tuonnista.
Mitä ovat uudet genomitekniikat?
Kasvinjalostuksessa käytettävillä uusilla genomitekniikoilla voidaan kehittää uusia kasvilajikkeita nopeammin ja kohdennetummin kuin perinteisin jalostusmenetelmin, kuten siementen valinnalla tai risteytyksellä. Uusilla genomitekniikoilla voidaan tuottaa monenlaisia kasvituotteita. Niillä aikaan saatavat muutokset voivat olla verrattavissa luonnollisesti esiintyviin tai perinteisillä menetelmillä aikaan saataviin muutoksiin, ja joissakin tapauksissa on kyse monimutkaisemmista muutoksista.
Kesäkuussa 2026 voimaan tulleella sääntöuudistuksella varmistetaan terveyden ja ympäristön suojelun korkea taso, edistetään eri kasvilajien kestävyyttä ja luodaan mahdollisuuksia tutkimukselle ja innovoinnille.
Kyseisellä asetuksella
- vahvistetaan kaksi uusilla genomitekniikoilla kehitettyjen kasvien luokkaa: luonnollisesti esiintyviin tai tavanomaisiin kasveihin verrattavissa olevat uusilla genomitekniikoilla kehitetyt kasvit ja uusilla genomitekniikoilla kehitetyt kasvit, joissa muutokset ovat monimutkaisempia
- kevennetään kasvinjalostajien ja viljelijöiden hallinnollista taakkaa
- varmistetaan terveyden sekä ympäristön suojelun korkea taso
- säädetään luotettavasta seurannasta uusiin genomitekniikoihin perustuvien tuotteiden taloudellisista, ympäristöön liittyvistä ja sosiaalisista vaikutuksista.
Kasvien lisäysaineiston ja metsänviljelyaineiston parantaminen
Euroopan siemenala on suurin viejä maailman siemenmarkkinoilla.
Kasvien lisäysaineisto on kasviaineistoa (esim. siemenet, pistokkaat, puut, juuret ja mukulat), jota käytetään uusien kasvien lisäämiseen. Metsänviljelyaineistolla taas tarkoitetaan puulajien siemeniä, kasveja ja kasvinosia, joita käytetään uusien metsien luomiseen ja puiden istutukseen. On tärkeää, että alan lainsäädäntö pysyy tieteen kehityksen mukana.
Kesäkuussa 2026 hyväksyttyjen uusien sääntöjen tarkoituksena on
- varmistaa metsänviljelyaineiston korkea laatu ja saatavuus
- auttaa ylläpitämään terveitä metsiä ja varmistamaan, että oikea puu istutetaan oikeaan paikkaan ja oikeaan tarkoitukseen
- auttaa rakentamaan kestävää ja innovatiivista metsänviljelyaineistoalaa, joka tukee biologista monimuotoisuutta ja auttaa vastaamaan tuleviin haasteisiin
- varmistaa metsänviljelyaineiston korkea laatu ja saatavuus.
Lue lisää kasvien lisäysaineistosta ja metsänviljelyaineistosta
Elintarvike- ja tekstiilijätteen vähentäminen
Elintarvike- ja tekstiilijätettä vähentämällä voidaan tehostaa luonnonvarojen käyttöä ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kyseisillä aloilla.
Elintarvikejätteen vähentäminen
EU ja sen jäsenmaat ovat sitoutuneet Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin, joiden mukaisesti vähittäiskaupan ja kuluttajien tasoilla syntyvän elintarvikejätteen määrä olisi puolitettava vuoteen 2030 mennessä. Edistymistä EU:ssa on vauhditettu syyskuussa 2025 voimaan tulleilla uusilla säännöillä, joissa edellytetään, että EU-maat vähentävät elintarvikejätteen määrää
- 10 % jalostus- ja valmistusteollisuudessa
- 30 % henkeä kohti vähittäiskaupassa ja kulutuksessa (ravintolat, ruokapalvelut ja kotitaloudet).
Elintarvikejätteen vähentämistä tehostamalla voidaan säästää elintarvikkeita ihmisten ravinnoksi, auttaa yrityksiä ja kuluttajia säästämään rahaa ja vähentää elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksia.
Kestävät ja kiertotalouteen perustuvat tekstiilit
Tekstiilien kulutuksella on Euroopassa elintarvikkeiden, asumisen ja liikenteen jälkeen neljänneksi suurin vaikutus ympäristöön ja ilmastonmuutokseen. Se on myös yksi kolmesta suurimmasta vesivaroihin ja maankäyttöön kohdistuvien paineiden ja yksi viidestä suurimmasta raaka-aineiden käyttöön ja kasvihuonekaasupäästöihin kohdistuvien paineiden aiheuttajista EU:ssa.
Tekstiilijätettä pyritään vähentämään syyskuussa 2025 voimaan tulleilla uusilla säännöillä, joilla tuottajat asetetaan vastuuseen tekstiilituotteiden koko elinkaaresta ja tuetaan tekstiilijätteen kestävää käsittelyä kaikkialla EU:ssa. Säännöillä
- otetaan käyttöön pakolliset, yhdenmukaistetut laajennetun tuottajavastuun järjestelmät tekstiilituotannossa kaikissa EU-maissa, mikä merkitsee sitä, että tuottajien olisi katettava tuotteidensa jätehuollosta aiheutuvat kustannukset
- otetaan käyttöön yhdenmukaiset tekstiilijätettä ja käytettyjä tekstiilejä koskevat säännöt: EU-maiden on varmistettava, että erilliskerätyt tekstiilit lajitellaan, jotta estetään tekstiilijätteen virheellinen luokittelu uudelleenkäyttöön soveltuvaksi.
Käytettyjen tekstiilien saatavuuden parantaminen vähentää luonnonvarojen käyttöä tekstiilituotannossa, luo paikallisia työpaikkoja ja tuo kuluttajille säästöjä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella.
Lue lisää kestävistä ja kiertotalouteen perustuvista tekstiileistä
Tätä sivua on päivitetty viimeksi 8 heinäkuuta 2026