Teollisuusstrategian päivityksen yhteydessä Euroopan komissio tarkasteli perusteellisesti useita aloja, joita voidaan pitää EU:n etujen kannalta strategisina. Se arvioi, onko aloilla strategisia riippuvuuksia, ja kartoitti niiden vaikutuksia ja tarvittavia poliittisia toimia, joita on joillakin aloilla jo käynnistetty. Kyseessä ei ollut kattava analyysi EU:n kaikista mahdollisista strategisista riippuvuussuhteista, vaan pikemminkin muutamien tärkeiden alojen ensimmäinen arviointivaihe.
Metallit ja mineraalit ovat välttämättömiä ihmisten jokapäiväisessä toiminnassa. Kun EU:n teollisuus siirtyy ilmastoneutraaliuteen, on vaarana, että riippuvuus fossiilisista polttoaineista vaihtuu riippuvuuteen raaka-aineista, joita ei käytetä energiantuotantoon. Resurssien saatavuus on olennaisen tärkeää koko EU:n teollisuudelle, ja se on keskeinen tekijä myös vihreän kehityksen ohjelman toteuttamisen ja talouden digitalisaation kannalta.
Koska EU ei tuota itse kaikkia tarvitsemiaan raaka-aineita, sen teollisuus joutuu käymään raaka-aineista maailmanlaajuista kilpailua.
Komissio yksilöi 30 kriittistä raaka-ainetta vuonna 2020 laatimassaan kriittisten raaka-aineiden luettelossa. Kriittisiksi katsotaan raaka-aineet, jotka ovat taloudellisesti erittäin tärkeitä ja joihin liittyy suuri toimitusriski.
Harvinaisia maametalleja käytetään magneeteissa, jotka saavat sähköautot liikkumaan ja tuuliturbiinit toimimaan
Galliumia ja indiumia hyödynnetään lamppujen LED-teknologiassa
Piimetallia käytetään puolijohteissa
Platinaryhmän metalleja tarvitaan vetypolttokennoissa ja elektrolyysilaitteissa
Useat strategiset alat ja teknologiat ovat riippuvaisia kriittisten raaka-aineiden saatavuudesta
Joidenkin raaka-aineiden maailmanlaajuinen tarjonta on keskittynyt voimakkaasti tiettyihin maihin
- 98 % EU:n käyttämistä harvinaisista maametalleista tulee Kiinasta
- 98 % EU:n käyttämästä boraatista tulee Turkista
- 71 % EU:n tarvitsemasta platinasta tulee Etelä-Afrikasta
- Yksittäiset yritykset toimittavat EU:lle hafniumia ja strontiumia
Yli 70 %:iin maailman koboltin, harvinaisten maametallien ja volframin tuotannosta sovelletaan vientirajoituksia.
Uusiutuvaan energiaan ja sähköiseen liikenteeseen tarvittavien keskeisten raaka-aineiden kysyntä moninkertaistuu vuosien 2030 ja 2050 välillä
Kriittisiä raaka-aineita koskevassa toimintasuunnitelmassa (2020) EU esitti erilaisia toimia, joilla voidaan tukea kestävän raaka-aineiden toimitusketjun kehittämistä. Resurssitehokkuuden saavuttaminen edellyttää monipuolista tarjontaa sekä ensisijaisista että toissijaisista lähteistä, riippuvuuksien vähentämistä sekä resurssitehokkuuden ja kiertotalouden parantamista ja kestävää tuotesuunnittelua. Esimerkkejä komission toimista:
Euroopan raaka-aineallianssi
Vuonna 2020 perustetun raaka-aineallianssin tavoitteena on luoda kestävä raaka-aineiden toimitusketju, joka keskittyy erityisesti harvinaisia maametalleja sisältäviin magneetteihin ja moottoreihin. Tätä varten allianssi on jo kartoittanut EU-maiden ja teollisuuden investointihankkeita, joiden kautta voidaan tukea harvinaisia maametalleja sisältävien magneettien tuotannon lisäämistä EU:ssa.
Muut toimet raaka-ainehankkeiden tukemiseksi
- Kaksi nk. Euroopan yhteistä etua koskevaa tärkeää hanketta (IPCEI), jotka liittyvät akkujen arvoketjuun
- Elpymis- ja palautumistukivälineen tarjoamat investointimahdollisuudet
- Raaka-ainetutkimukseen ja innovointiin 300 miljoonaa euroa Horisontti Eurooppa -puiteohjelmasta
- Strategiset kansainväliset kumppanuudet kriittisten raaka-aineiden monipuolisen ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi
- ”Tuote palveluna” -liiketoimintamallin tukeminen raaka-aineiden kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön kannustamiseksi
- Raaka-aineiden jäljittäminen teknologian avulla, yhdenmukaistetut tietovaatimukset
- Lupamenettelyn parantaminen ennakoitavuuden varmistamiseksi ja tiukkojen ympäristönormien ylläpitämiseksi
- Kestäviä raaka-aineita koskevien EU:n toimintaperiaatteiden vahvistaminen
Lääkkeet ovat yhteiskunnan kannalta kriittisiä. Niitä tarvitaan sairauksien diagnosointia, hoitoa ja tautien ennaltaehkäisyä varten, ja ne ovat tärkeitä covid-19-pandemian ja mahdollisten tulevien pandemioiden kaltaisten kansanterveysuhkien torjunnassa. On olennaisen tärkeää varmistaa, että turvallisia, tehokkaita ja laadukkaita lääkkeitä on kansalaisten saatavilla kohtuulliseen hintaan. Analyysin perusteella EU kuitenkin näyttää olevan riippuvainen ulkomaisista toimitusketjuista useissa terveysekosysteemin tuotantopanoksissa ja tuotteissa.
Koska lääketeollisuuden toimitusketjut ovat monimutkaisia, niihin voi kohdistua häiriöitä ketjun eri osissa EU:ssa ja sen ulkopuolella. Häiriöitä voivat aiheuttaa kauppakiistat, kyberhyökkäykset, koordinoimaton varmuusvarastointi, vientirajoitukset, logistiikan häiriöt, laitosten sulkeminen tai niissä tapahtuvat onnettomuudet sekä hyvien tuotantotapojen noudattamatta jättäminen.
Lääketeollisuuden toimitusketjusta on tullut yksi maailman integroituneimmista toimitusketjuista. Erityisesti geneeristen lääkeaineiden tuotanto on alueellisesti hyvin keskittynyttä. Lisäksi niiden tuotanto keskittyy yhä enemmän Intiaan ja Kiinaan.
Geneeristen lääkeaineiden tuotannon maailmanlaajuisen arvon jakaantuminen (2015)
- 66 % Aasian ja Tyynenmeren alue (Intia ja Kiina)
- 24 % EU
- 3 % Pohjois-Amerikka
- 7 % muu maailma
EU:lla on paljon tuotantokapasiteettia. Ei ole kuitenkaan riittävän selvää, missä määrin EU tukeutuu EU:n ulkopuolisten maiden valmiuksiin lääkeaineiden valmistuksessa tarvittavien prosessien ja tuotantopanosten osalta. On olennaisen tärkeää määritellä kansanterveyden kannalta merkitykselliset kriittiset tuotteet, joiden tuotantoon EU:lla ei ole riittävää kapasiteettia. Tähän puuttumiseksi komissio on käynnistänyt seuraavan aloitteen:
Lääkkeiden toimitusvarmuutta koskeva jäsennelty vuoropuhelu
Euroopan komissio on Euroopan lääkestrategian mukaisesti käynnistänyt jäsennellyn vuoropuhelun lääketeollisuuden toimitusketjun julkisten ja yksityisten toimijoiden kanssa. Tavoitteena on
- kartoittaa ensin haavoittuvuudet ja mahdolliset riippuvuudet
- toteuttaa sen jälkeen toimenpiteitä, joilla vahvistetaan lääketeollisuuden toimitusketjujen häiriönsietokykyä ja varmistetaan lääkkeiden toimitusvarmuus potilaille EU:ssa.
Akut ovat EU:n vihreän ja digitaalisen muutoksen kannalta avainasemassa. Niillä on tärkeä rooli Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteessa, jolla EU:sta pyritään tekemään ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Niiden avulla yrityksillä on myös mahdollisuus päästä johtoasemaan maailmassa puhtaiden tuotteiden ja teknologioiden alalla. Erityisen tärkeitä akut ovat sähköajoneuvojen tuotannossa. Niitä käytetään yhä enemmän energian varastoinnissa ja muissa teollisuussovelluksissa, kuten koneistoissa, työkaluissa ja trukeissa.
Vaikka akkuteknologioita on erilaisia, litiumionia käytetään useissa akkutyypeissä, sillä sen suorituskyky on parempi kuin monilla vakiintuneilla ja kehittyneillä akkuteknologioilla.
Litiumioniakkukennojen maailmanlaajuinen tuotantokapasiteetti vuonna 2018
Tekijät, jotka mahdollistavat tuotantokapasiteetin lisäämisen
|
Litiumioniakut voivat nyt varastoida 300 % enemmän energiaa kuin vuonna 1991 | Kustannusten lasku (1100 USD/kWh vuonna 2010 -> 156 USD/kWh vuonna 2019) |
|---|---|---|
 |
Maailmanlaajuisen kysynnän ennustetaan kasvavan vuoteen 2040 mennessä 4 000 gigawattituntiin (vuonna 2016 90 GWh) | Euroopan kysynnän odotetaan kasvavan 400 gigawattituntiin vuoteen 2028 mennessä |
Keskeiset ongelmat
EU tuottaa vain yhden prosentin akkujen kaikista raaka-aineista. Liikenteen ja energianvarastoinnin tarpeisiin EU tarvitsee
- 7–18 kertaa enemmän litiumia vuoteen 2030 mennessä
- 2–5 kertaa enemmän kobolttia vuoteen 2030 mennessä
- 16–57 kertaa enemmän litiumia vuoteen 2050 mennessä
- 3–15 kertaa enemmän kobolttia vuoteen 2050 mennessä
- 84 % jalostetuista materiaaleista ja komponenteista on peräisin Aasiasta
- 8–9 % jalostetuista materiaaleista ja komponenteista on peräisin EU:sta
- EU:ssa on ilmoitettu useista akkumateriaaleihin tehtävistä investoinneista, mutta lisäinvestointeja tarvitaan
Koska litiumioniakut ovat EU:lle erittäin tärkeitä, komissio on laatinut strategisen toimintasuunnitelman, jonka avulla pyritään luomaan alalle eurooppalainen arvoketju. Viime vuosina onkin saatu liikkeelle runsaasti julkisia ja yksityisiä investointeja seuraavien aloitteiden kautta:
EU:n akkualan yhteenliittymä
Vuonna 2017 perustettu EU:n akkualan yhteenliittymä tukee innovatiivisen, kilpailukykyisen ja kestävän akkujen arvoketjun rakentamista Eurooppaan. Se pyrkii ennen muuta vaikuttamaan siihen, että EU:hun saataisiin akkujen valmistuskapasiteettia, jota EU:sta on puuttunut. Yhteenliittymän tavoitteet:
- Vähintään 15 gigatehtaan rakentaminen EU:hun vuoteen 2025 mennessä
- Akkukennojen toimittaminen 6 miljoonalle sähköautolle (360 GWh) vuoteen 2025 mennessä
Euroopasta voisi tulla toiseksi suurin litiumioniakkukennojen valmistaja vuoteen 2024 mennessä. EU:n osuus maailmanlaajuisesta tuotantokapasiteetista voi nousta 14,7 %:iin vuoteen 2024 mennessä ja 16,6 %:iin vuoteen 2029 mennessä, kun se vuonna 2019 oli 5,9 %.
Kokonaisinvestoinnit
 Sähköinen liikenne |
60 miljardin euron investoinnit sähköisen liikenteen arvoketjuun EU:ssa pelkästään vuonna 2019, pääasiassa yksityisiä investointeja |
= 3,5 kertaa enemmän kuin Kiinassa |
 Tutkimus |
Noin 270 miljoonaa euroa EU:n tutkimusohjelmista vuosina 2019–2020 |
Horisontti Eurooppa -ohjelmasta esitetty 925 miljoonan euron rahoitusta uudelle teollisuuden akkujen arvoketjua koskevalle eurooppalaiselle kumppanuudelle |
 Euroopan yhteistä etua koskevat tärkeät hankkeet (IPCEI) |
Ensimmäinen IPCEI-rahoitus: 3,2 miljardia euroa valtiontukea, jonka odotetaan lisäävän yksityisen sektorin investointeja 5 miljardilla eurolla |
Toinen IPCEI-rahoitus: 2,9 miljardia euroa valtiontukea, minkä lisäksi odotetaan 9 miljardin euron lisäinvestointeja yksityiseltä sektorilta |
Muut meneillään olevat aloitteet
- Uusi akkuja koskeva lainsäädäntökehys todennäköisesti voimaan vuonna 2022
- EU:n kriittisten raaka-aineiden arvoketjujen häiriönsietokyvyn vahvistaminen
- Akkualan tutkimukselle myönnettävän Horisontti Eurooppa -rahoituksen tehokkaan hyödyntämisen varmistaminen
- Ammattitaitoisen akkualan työvoiman kehittäminen EU:ssa
Uusiutuva tai vähähiilinen vety on keskeisessä asemassa vastattaessa kriittisiin haasteisiin, jotka liittyvät EU:n teollisuuden hiilestä irtautumiseen ja kilpailukykyyn. EU:lla on johtava asema useissa puhtaan vedyn teknologioissa, ja puolet elektrolyysilaitteiden valmistajista on eurooppalaisia. EU on kuitenkin riippuvainen keskeisiin komponentteihin tarvittavien raaka-aineiden tuonnista ja uusiutuvan energian saatavuudesta.
Vetyä käytetään moniin eri tarkoituksiin esimerkiksi kemian- ja jalostusteollisuudessa, mutta myös kulkuneuvoissa, energian varastoinnissa ja lämmityksessä. Sen energiasisältö massayksikköä kohden on korkea, minkä vuoksi se soveltuu esimerkiksi raskaaseen liikenteeseen. Vety on kuitenkin ensin erotettava molekyyleistä – joko maakaasusta tai elektrolyysillä vedestä – mihin kuluu energiaa.
Uusiutuvalla energialla toimivien elektrolyysilaitteiden kapasiteetin lisäystavoite
Kohti eurooppalaista vetyekosysteemiä – tavoitteet vaihe vaiheelta
- 2022–2024
EU:hun perustetaan vähintään 6 gigawatin edestä uusiutuvan vedyn elektrolysaattoreita, ja EU:ssa tuotetaan jopa miljoona tonnia uusiutuvaa vetyä
- 2025–2030
Vedystä tulee olennainen osa EU:n kokonaisvaltaista energiajärjestelmää, jossa käytetään vähintään 40 gigawatin verran uusiutuvan vedyn elektrolysaattoreita ja tuotetaan jopa 10 miljoonaa tonnia uusiutuvaa vetyä
- 2030–
Uusiutuvaa vetyä käytetään laajalti hiilen vähentämiseen kaikilla toimialoilla, joilla muut vaihtoehdot ovat vaikeasti toteutettavissa
Hiilestä luopuminen tärkeimmillä aloilla (esim. teräs, kemikaalit ja raskas liikenne) edellyttää laajaa ja luotettavaa puhtaan vedyn tarjontaa. Uusiutuvan ja vähähiilisen vedyn puutteellinen lyhyen aikavälin tarjonta ja infrastruktuurin puute voivat viivästyttää investointipäätöksiä tuotantoketjun loppupäässä.
- Aurinko- ja tuulienergian tuotantokapasiteetin olisi oltava vuoteen 2030 mennessä 80–120 GW sähköntarpeen täyttämiseksi
EU on riippuvainen vetytalouden kannalta välttämättömiin keskeisiin komponentteihin (kuten elektrolyysilaitteisiin ja polttokennoihin) tarvittavien raaka-aineiden tuonnista.
- Polttokennojen, elektrolyysilaitteiden ja vedyn varastointiteknologioiden tuottamiseen tarvitaan noin 30:tä raaka-ainetta. Näistä 13 luokitellaan kriittisiksi raaka-aineiksi.
- Euroopan vetyallianssi. Komissio on perustanut puhtaan vedyn allianssin maaliskuussa 2020 julkaistun teollisuusstrategian mukaisesti. Parhaillaan se toteuttaa investointi- ja hankejatkumoa, jolla pannaan täytäntöön EU:n vetystrategia.
- EU-rahoitus. Vedyn arvoketjun kehittämistä voidaan edistää useilla eri ohjelmilla, joita ovat esimerkiksi tuleva Horisontti Eurooppa -ohjelman alainen puhtaan vedyn kumppanuus, innovaatiorahasto, Verkkojen Eurooppa -väline, Euroopan aluekehitysrahasto ja oikeudenmukaisen siirtymän rahasto.
- Euroopan yhteistä etua koskevat tärkeät hankkeet (IPCEI). Useiden EU-maiden kanssa käydään parhaillaan keskusteluja yhden tai useamman mahdollisen IPCEI-hankkeen suunnittelusta.
- Yhteistyö EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Maailmanlaajuinen yhteistyö puhdasta vetyä koskevassa tutkimus- ja kehitystoiminnassa sekä standardien ja määritelmien laadinnassa on välttämätöntä, jotta saadaan aikaan globaalit sääntöihin perustuvat vetymarkkinat.
- Riippuvuussuhteet. Raaka-aineita koskevaan toimintasuunnitelmaan ja Euroopan raaka-aineallianssiin kuuluvilla toimilla pyritään rajoittamaan riippuvuutta polttokennoista ja elektrolyysilaitteista.
Puolijohteita hyödynnetään älylaitteissa ja palveluissa, joita käytämme päivittäin. Niiden ansiosta keskeiset teollisuudenalat voivat innovoida ja kilpailla maailmanlaajuisesti. ja sen myötä Euroopassa voidaan suunnitella ja tuottaa kaikkein tehokkaimpia prosessoreja. Rajallinen tuotantokapasiteetti, korkeat markkinoille tulon kustannukset ja tasapuolisten toimintaedellytysten puuttuminen uhkaavat kuitenkin heikentää EU:n kykyä hyödyntää digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia.
Esimerkiksi EU:n autoteollisuus on viime aikoina kärsinyt puolijohdepulasta. Puolijohdesirut ovat kaikkien digitaalisten tuotteiden ja palvelujen perusrakenneosia. Niitä käytetään autoissa, ilma-aluksissa, lääkinnällisissä laitteissa, matkapuhelimissa, verkoissa ja supertietokoneissa.
Keskeiset ongelmat
Edistyneimpien sirujen suunnittelu ja kehittäminen voi nykyisin maksaa jopa miljardi euroa. Huipputason tuotantolaitokseen tarvitaan jopa 20 miljardin euron investoinnit. Vuonna 2020 edistyneimpiä siruja tuotti vain kaksi valmistajaa: TSMC (Taiwan) ja Samsung (Etelä-Korea).
EU on vahvasti riippuvainen Yhdysvalloista yleisten suunnitteluvälineiden osalta ja Aasiasta kehittyneiden sirujen valmistuksen osalta.
Geopoliittiset jännitteet ja tasapuolisten toimintaedellytysten puuttuminen haittaavat kilpailua tällä alalla. Sirujen kehittämiseen ja valmistukseen on myönnetty yhä enemmän valtavia tukia.
EU:n osuus kokonaistuloista on kaiken kaikkiaan noin 10 % ja laskenta- ja viestintäaloilla noin 6 %.
- Teknologian vahvistaminen. Yhteisissä eurooppalaisissa toimissa ja aloitteissa on keskityttävä prosessorien ja puolijohdeteknologian kehittämiseen niin, että niitä hyödyntävässä datankäsittelyssä, viestinnässä, infrastruktuurissa ja tekoälysovelluksissa tarvitaan vain vähän energiaa.
- Koko Euroopan yhteinen ponnistus. Joulukuussa 2020 useat EU-maat sitoutuivat yhteisessä julistuksessa yhteistyöhön, jolla pyritään vahvistamaan ekosysteemiä ja teollisuuden asemaa koko toimitusketjussa.
- Prosessoreita ja puolijohdeteknologioita koskeva allianssi. Komissio valmistelee prosessori- ja puolijohdeallianssia, johon kootaan laaja joukko sidosryhmiä. Allianssi tukee EU:n keskeisiä poliittisia tavoitteita mikroelektroniikan alalla.
- Elpymis- ja palautumistukiväline. Puolijohteet kuuluvat elpymis- ja palautumistukivälineen investointikohteisiin EU:n valtiontukisääntöjen mukaisesti. EU-maiden elpymis- ja palautumissuunnitelmien investoinneista 20 % on määrä suunnata digitaaliseen siirtymään.
- Sääntelykehys. EU:lta ja sen jäsenmailta tukea saaneisiin yrityksiin kohdistuneet yritysostot ovat vaikuttaneet alan tasapainoon. Ulkomaisia suoria sijoituksia koskevan EU-asetuksen nojalla on kuitenkin mahdollista arvioida ulkomaisten sijoitusten riskejä turvallisuuden ja yleisen järjestyksen kannalta. Hiljattain on myös ehdotettu asetusta sisämarkkinoita vääristävistä ulkomaisista valtiontuista. Siinä esitetään uutta välinettä, jolla voidaan arvioida, miten ulkoimaiset valtiontuet vääristävät toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla.
- Toimitusketjun häiriönsietokyky. Teollisuus-, tutkimus- ja kauppapolitiikan toimia yhdistämällä voidaan edistää hankintalähteiden monipuolistamista ja vahvistaa nykyisiä toimitusketjuja yhdessä maailmanlaajuisten kumppaneiden kanssa.
Data on enenevissä määrin strateginen voimavara mille tahansa organisaatiolle. Pilvilaskentateknologia mahdollistaa esimerkiksi tekoälyn, esineiden internetin ja 5G/6G:n toiminnan. Ne ovat keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita, joita EU:n teollisuus ja julkinen sektori tarvitsevat vihreän ja digitaalisen siirtymän toteutuessa. EU:lla on ensi vuosikymmenellä ainutlaatuinen markkinarako: se voi vahvistaa tietojenkäsittelyteknologiaansa hyödyntämällä tulevia muutoksia etenkin reunalaskennan alalla.
Pilvipalvelut mahdollistavat tarveperustaisen, joustavan ja edullisemman tietojen varastoinnin ja käsittelyn. Ne toimivat keskitetyissä datakeskuksissa, hajautetuissa laitoksissa tai käyttäjää lähellä olevissa toisiinsa liitetyissä laitteissa (reunalaskenta). Monet yritysten, julkishallinnon ja kansalaisten päivittäin käyttämät palvelut perustuvat pilvilaskentaan.
Mahdollisuudet EU:n omavaraisuuteen
kaikesta datasta käsitellään todennäköisesti verkon reunalla vuonna 2025, eikä markkinoilla ole nyt määräävässä asemassa olevia toimijoita
Ohjelmistopalveluiden vahva kasvu antaa EU:n palveluntarjoajille mahdollisuuden vahvistaa asemaansa
5G-verkot ja monipilvilaskenta (riskienhallintaväline) tarjoavat myös uusia mahdollisuuksia
Vaikka viime vuosina on tapahtunut jonkin verran kasvua, pilvipalvelujen käyttö on EU:ssa edelleen vähäistä. Eurostatin tietojen mukaan EU:n yrityksistä vain 36 % käytti vuonna 2020 pilvipalveluja. Niitä käytettiin lähinnä yksinkertaisiin palveluihin, kuten sähköpostiin ja tiedostojen tallentamiseen. Tilanne on kuitenkin parempi kuin vuonna 2018.
EU:n suurimman pilvipalvelujen tarjoajan osuus EU:n markkinoiden kokonaistuloista on alle 1 %. Vrt. neljän suurimman globaalin toimijan (Amazon Web Services, Microsoft Azure, Google Cloud ja Alibaba Cloud) osuus maailmanmarkkinoiden tuloista oli vuonna 2021 yli 80 %. Näiden hyperluokan toimijoiden markkina-asema ja toiminnan laajuus tekevät kilpailijoiden markkinoille tulosta vähemmän palkitsevaa ja estävät EU:ta pääsemästä johtoasemaan.
Tilannetta pahentaa se, että Yhdysvaltojen ja Kiinan sekä EU:n pilvipalveluihin tekemien investointien välillä on vuosittain arviolta 11 miljardin euron investointivaje.
Pilvipalvelujen käyttäjillä on käytännössä hyvin rajallinen, jopa olematon mahdollisuus vaihtaa palveluntarjoajaa. Lisäksi heillä on ulkomaisten pilvipalvelujen käytön yhteydessä henkilötietojen suojaan, kyberturvallisuuteen ja sovellettavaan lainsäädäntöön liittyviä epäilyksiä.
- Uusi teollisuusdataa sekä reuna- ja pilviteknologiaa koskeva allianssi. Komissio valmistelee alalle allianssia, johon kootaan laaja joukko sidosryhmiä ja jonka on määrä vahvistaa EU:n teollisuuden asemaa globaaleilla pilvi- ja reunalaskentateknologian markkinoilla. Tarkoituksena on vaikuttaa datankäsittelykapasiteetin hajauttamiseen ja mahdollistaa federoidut ja myyjistä riippumattomat pilvipalvelujen ekosysteemit.
- EU:n investoinnit eurooppalaiseen pilviresurssien federaatioon. Tavoitteena on tehdä yhteisiä investointeja eurooppalaisiin data-avaruuksiin ja eurooppalaiseen pilviresurssien federaatioon vuosina 2021–2027. EU:n investoinnit kanavoidaan Digitaalinen Eurooppa -ohjelman, Verkkojen Eurooppa 2 -välineen ja Horisontti Eurooppa -puiteohjelman kautta.
- Yksityiset ja kansalliset yhteisinvestoinnit. Lokakuussa 2020 EU-maat allekirjoittivat yhteisen julistuksen yhteistyöstä, jolla pyritään parantamaan nykyisiä valmiuksia, kehittämään seuraavan sukupolven pilvipalvelujen tarjontaa ja edistämään pilvipalvelujen käyttöönottoa kaikkialla EU:ssa. Elpymis- ja palautumistukiväline (osa NextGenerationEU-välinettä) on merkittävä kanava EU-maiden investoinneille.
- Euroopan yhteistä etua koskeva tärkeä hanke (IPCEI). Useat EU-maat alkoivat valmistella yhdessä mahdollista IPCEI-hanketta, jossa keskitytään seuraavan sukupolven pilvi- ja reunainfrastruktuuriin ja -palveluihin.