Edustajakannedirektiivi

Edustajakannedirektiivi

Edustajakannedirektiivi (EU) 2020/1828 mahdollistaa kuluttajien yhteisten etujen ajamisen EU:ssa ns. edustajakanteiden avulla. Edustajakanteita voivat nostaa kuluttajia edustavat yhteisöt (direktiivissä ”oikeutetut yksiköt”). Direktiivi edellyttää, että kaikissa EU-maissa on käytössä edustajakannejärjestelmä, mikä parantaa kuluttajien oikeussuojaa, mutta siinä säädetään myös takeista, joilla suojataan elinkeinonharjoittajia perusteettomilta oikeudenkäynneiltä.

Edustajakanne on kanne, jonka oikeutettu yksikkö nostaa kuluttajaryhmän puolesta kansallisen tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen käsiteltäväksi. Edustajakanteessa haetaan kieltotoimenpiteitä (eli elinkeinonharjoittajan laittomien käytäntöjen lopettamista samalla tavoin kuin kieltokannedirektiivissä 2009/22/EY säädetään), hyvitystoimenpiteitä (kuten korvausta tai oikeutta tuotteen korjaamiseen tai vaihtoon) tai molempia.

Direktiivillä pyritään suojelemaan kuluttajien yhteisiä etuja useilla oikeuden ja talouden aloilla (esim. tietosuoja, rahoituspalvelut, matkailu, energia ja televiestintä). Sitä sovelletaan edustajakanteisiin silloin, kun kanteen kohteena olevat elinkeinonharjoittajien laittomat käytännöt rikkovat direktiivin liitteessä I lueteltuja EU-säädöksiä. Kaikki liitteeseen I tehdyt muutokset ovat nähtävillä EUR-Lex-sivustolla.  EU-maat voivat myös päättää soveltaa direktiivin mukaista edustajakannejärjestelmää myös muilla tai kaikilla oikeuden aloilla.

Euroopan komission ehdotus edustajakannedirektiiviksi laadittiin osana EU:n kuluttajalainsäädännön uudelleentarkastelua. 

Mihin edustajakannedirektiiviä tarvitaan?

Globalisaatio ja digitalisaatio ovat lisänneet riskiä, että monet kuluttajat joutuvat kärsimään samasta tai saman tyyppisestä laittomasta menettelystä. Tyypillisiä esimerkkejä tapauksista, joissa voi olla kyse EU:n kuluttajien yhteisistä eduista, ovat pankkien kiinnelainojen kohtuuttomat sopimusehdot sekä koronapandemian aikana tapahtuneet matkojen ja lentojen massaperuutukset, joista matkustajat eivät saaneet korvauksia.

Väärinkäytösten kohteiksi joutuneet kuluttajat saattavat tuntea itsensä voimattomiksi ja epäröidä ryhtyä oikeustoimiin. Monet ovat epätietoisia oikeuksistaan ja menettelyistä, joilla he voivat vaatia oikeuksiaan. Toiset taas ovat haluttomia panemaan kanteita vireille psykologisista syistä tai koska pelkäävät, että yksittäisestä kanteesta koituisi enemmän kustannuksia kuin siitä saisi hyötyä. Koska tällaiset tekijät usein estävät kuluttajia nostamasta yksittäisiä kanteita, tarvitaan kollektiivisia oikeussuojakeinoja, joista yksi esimerkki on direktiivissä (EU) 2020/1828 säädetty edustajakanne. Tällaiset oikeussuojakeinot myös edistävät oikeudenmukaisempaa kilpailua, sillä ne luovat tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n sisämarkkinoilla toimiville elinkeinonharjoittajille, ja niillä voi olla myös voimakas pelotevaikutus.

Kuka voi nostaa edustajakanteen ja missä tapauksissa?

Edustajakanteen voi tehdä ns. oikeutettu yksikkö eli kuluttajajärjestö tai julkinen elin, joka toimii kantajana sellaisten kuluttajien puolesta ja etujen mukaisesti, jotka ovat joutuneet saman tai samankaltaisen elinkeinonharjoittajan lainvastaisen menettelyn kohteiksi.

Yksittäiset kuluttajat, joita edustajakanne koskee, eivät ole kantajia, mutta heillä on oikeus hyötyä kyseisestä kanteesta.

Hyvitystoimenpiteitä koskevan edustajakanteen perusteella kuluttajat voivat saada hyvityksiä, kuten vahingonkorvauksen, oikeuden tavaran korjaamiseen tai vaihtamiseen, hinnanalennuksen, oikeuden sopimuksen purkamiseen tai maksetun kauppahinnan palautuksen. Kieltotoimenpiteitä koskevassa edustajakanteessa ao. kuluttajat hyötyvät, kun sääntöjenvastainen menettely lakkaa tai kielletään.

Edustajakanteen nostanut oikeutettu yksikkö ja vastaajana oleva elinkeinonharjoittaja voivat myös tehdä kollektiivisen sovintoratkaisun, jolloin kuluttajat saavat hyvityksen sitä kautta. 

Edustajakanne voi olla ”kotimainen” (oikeutettu yksikkö on nostanut sen samassa EU-maassa, jossa se on nimetty tehtäväänsä) tai ”rajat ylittävä” (oikeutettu yksikkö on nostanut sen muussa EU-maassa kuin siinä, jossa se on nimetty tehtäväänsä).

Kun oikeutettu yksikkö nostaa edustajakanteen maassa, jossa se on nimetty tehtäväänsä, kanne katsotaan kotimaiseksi edustajakanteeksi, vaikka se olisi nostettu sellaista elinkeinonharjoittajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisessa EU-maassa, ja vaikka kanteessa olisi edustettuina erimaalaisia kuluttajia.

Direktiivi myös sallii eri maiden kuluttajia edustavien yksikköjen tehdä edustajakanteen yhdessä.

Direktiiviä alettiin soveltaa EU:n jäsenmaissa 25.6.2023. Kaikki maat eivät kuitenkaan vielä ole saattaneet direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään. EU-maiden tähän asti toteuttamiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin, joista ne ovat ilmoittaneet Euroopan komissiolle, voi tutustua EUR-Lex-sivustolla.

Ks. luettelo oikeutetuista yksiköistä, jotka voivat nostaa rajat ylittäviä kanteita. Kukin EU-maa on ilmoittanut omat yksikkönsä komissiolle.

EU-maat julkaisevat luettelot oikeutetuista yksiköistä, jotka voivat nostaa kotimaisia edustajakanteita, kansallisilla verkkosivustoillaan. 

Miten kuluttaja voi ilmoittaa haluavansa osallistua edustajakanteeseen?

Kuluttajille, joita kanne koskee, tiedotetaan tulevista, vireillä olevista ja loppuun käsitellyistä edustajakanteista.

Kuluttajat hyötyvät automaattisesti kanteiden tuloksena määrättävistä kieltotoimenpiteistä kansallisten sääntöjen mukaisesti. Kun edustajakanne koskee hyvitystoimenpiteitä, kuluttajien on kuitenkin tietoisesti päätettävä, haluavatko he osallistua kanteeseen ja saada sen tuloksena määrättävät hyvitykset.

Kukin EU-maa voi periaatteessa päättää, käyttääkö se opt-in-järjestelmää, opt-out-järjestelmää vai niiden yhdistelmää.

Opt-in-järjestelmässä edustajakanteesta hyötyvät vain ne kuluttajat, jotka erikseen ilmoittavat haluavansa osallistua kanteeseen. Opt-out-järjestelmässä edustajakanne edustaa kaikkia kuluttajia, joiden puolesta oikeutettu yksikkö on päättänyt nostaa kanteen, ja kanteen tulos sitoo heitä kaikkia, elleivät he erikseen ilmoita haluavansa jäädä kanteen ulkopuolelle. Kukin EU-maa päättää, missä vaiheessa käsittelyä yksittäiset kuluttajat voivat käyttää oikeuttaan osallistua edustajakanteeseen tai jättäytyä sen ulkopuolelle.

Miten edustajakanteet rahoitetaan?

Edustajakanteet voidaan rahoittaa julkisilla tai yksityisillä varoilla.

Direktiivin mukaan EU-maiden on annettava oikeutetuille yksiköille riittävästi tukea, jotta ne voivat käytännössä nostaa edustajakanteita. Ne voivat esimerkiksi osoittaa tarkoitukseen julkista rahoitusta, antaa oikeutetuille yksiköille rakenteellista tukea, alentaa tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten maksuja edustajakanteiden yhteydessä tai tarjota juridista apua. EU-maat voivat myös antaa oikeutetuille yksiköille luvan periä kohtuullisen maksun kuluttajilta, jotka ovat ilmoittaneet osallistuvansa johonkin hyvitystoimenpiteitä koskevaan edustajakanteeseen.

EU-maat voivat myös sallia edustajakanteille rahoittajia, jotka eivät ole kanteissa osapuolina (ns. kolmannen osapuolen rahoitus), mutta tällöin niiden on varmistettava, ettei synny eturistiriitoja. Jos tällaisella kolmannella osapuolella on taloudellinen intressi hyvitystoimenpiteitä koskevan edustajakanteen nostamisen tai lopputuloksen suhteen, on lisäksi huolehdittava siitä, että niiden myöntämä rahoitus ei suuntaa edustajakannetta pois kuluttajien yhteisten etujen suojaamisesta.

Kuka päättää kansallisia edustajakanteita koskevista menettelysäännöistä?

Direktiivi on periaatelähtöinen, ja EU-mailla on kohtuullinen harkintavalta sen täytäntöönpanossa. Kukin maa voi esimerkiksi päättää, käsittelevätkö edustajakanteita tuomioistuimet vai hallintoviranomaiset vaiko molemmat talouden ja oikeuden eri aloilla.  Kun direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tehdään monia soveltamisen kannalta tärkeitä ratkaisuja.

Euroopan komission kehittämä EC-REACT on sähköinen edustajakanteiden yhteistyöalusta, joka tukee edustajakanteiden käsittelyä. Euroopan komissio on kehittänyt sen edustajakannedirektiivin 14 artiklan 3 kohdassa olevan oikeudellisen velvoitteen nojalla. 
 
EC-REACT-alustalla

• EU-maat voivat ilmoittaa Euroopan komissiolle nimeämänsä oikeutetut yksiköt, jotka voivat nostaa rajat ylittäviä ja kotimaisia edustajakanteita
• Euroopan komissio voi julkaista luettelon oikeutetuista yksiköistä, jotka voivat nostaa rajat ylittäviä kanteita EU:ssa
• EU-maiden viranomaiset ja Euroopan komission yksiköt voivat yhteistyössä seurata, täyttävätkö oikeutetut yksiköt direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa säädetyt nimeämisperusteet ja toimivatko edustajakanteet muilta osin asianmukaisesti
• oikeutetut yksiköt voivat tehdä yhteistyötä direktiivin mukaisesti
• tuomarit ja hallintoviranomaiset voivat tehdä yhteistyötä edustajakanteiden käsittelyssä EU:n sisällä
• EU-maat toimittavat Euroopan komissiolle edustajakanteiden käsittelytietoja, joiden perusteella komissio laatii EU-tason raportteja.

Alusta helpottaa edustajakanteiden yhdenmukaista käsittelyä kaikkialla EU:ssa, sillä eri EU-maiden edustajat, oikeutetut yksiköt ja oikeuslaitoksen jäsenet voivat tehdä siellä sisäistä yhteistyötä muiden EU-maiden vastaavien tahojen kanssa. Alustalla voi keskustella keskustelufoorumeilla, esittää tieto- tai tutkintapyyntöjä ja lähettää salattuja viestejä. Lisäksi siellä voi säilyttää asiakirjoja, ja käytettävissä on haku- ja käännöstoiminto.  
 
EU-REACT on suojattu ja rajatuille, ennalta määritellyille käyttäjäryhmille tarkoitettu sähköinen alusta, jonka käyttöön tarvitaan Euroopan komission lupa.

Euroopan komissio järjesti 26.11.2021 verkkoseminaarin, jossa käsiteltiin edustajakannedirektiivin (EU) 2020/1828 täytäntöönpanoa.

Seminaariin osallistui asiantuntijoita EU:sta ja sen ulkopuolelta: kuluttaja- ja yritysjärjestöjen, EU-maiden ja tiedeyhteisön edustajia sekä toimijoita, joilla on käytännön kokemusta kollektiivisista oikeussuojatoimista ja kanteista. Keskusteluissa esitettiin näkemyksiä siitä, miten edustajakannedirektiivi voitaisiin panna tehokkaimmin täytäntöön EU-maissa.

Erillisissä istunnoissa käsiteltiin seuraavia keskeisiä aiheita:

• kriteerit, joiden perusteella oikeutetut yksiköt nimetään ja kanteet otetaan käsiteltäviksi
• kanteiden rahoitus ja oikeutetuille yksiköille annettava julkinen tuki
• tiedottaminen kuluttajille, kuluttajien osallistuminen hyvityskanteisiin ja hyvitysten jako kuluttajille (mm. tietoteknisten välineiden käyttö).

Seminaariasiakirjat, -raportit ja -tallenteet ovat saatavilla seuraavalta verkkosivulta: Seminaari edustajakannedirektiivin (EU) 2020/1828 täytäntöönpanosta

Kieltokannedirektiivi 2009/22/EY kumotaan ja korvataan edustajakannedirektiivillä 25.6.2023 alkaen.
 
Kieltokannedirektiiviä sovelletaan kuitenkin edelleen edustajakanteisiin, jotka oikeutetut yksiköt ovat nostaneet ennen tuota päivämäärää, kuten edustajakannedirektiivin 22 artiklan 2 kohdassa säädetään.
 
Kieltokannedirektiivin ja edustajakannedirektiivin säännöksistä on laadittu vastaavuustaulukko. Viittauksia kumottuun kieltokannedirektiiviin pidetään viittauksina edustajakannedirektiiviin tämän vastaavuustaulukon mukaisesti.
 
Seuraavassa on luettelo EU-maiden nimeämistä oikeutetuista yksiköistä, jotka voivat nostaa kieltokanteita muissa EU-maissa tapahtuneista rikkomuksista.

Oikeutettujen yksikköjen luettelo