Vuotuinen kasvuselvitys
Mikä on vuotuinen kasvuselvitys?
Vuotuisessa kasvuselvityksessä komissio määrittää EU:n talous- ja sosiaalipolitiikan painopisteet tulevalle vuodelle. Siinä analysoidaan EU:n taloudellista tilannetta ja määritetään toimet, joilla taloudellisiin haasteisiin vastataan. Tavoitteena on edistää kasvua, osallistavuutta ja lähentymistä EU:ssa unionin pitkän aikavälin kasvustrategian mukaisesti. Vuotuisesta kasvuselvityksestä alkaa EU-ohjausjakso eli talouspolitiikan koordinoinnin vuotuinen jakso. Kasvuselvitys sisältää horisontaalisen poliittisen ohjeistuksen jokakesäiselle EU-ohjausjakson maakohtaiselle vaiheelle, jonka yhteydessä annetaan talouspolitiikan linjauksia koskevat maakohtaiset suositukset.
Mitkä ovat vuotuisen kasvuselvityksen vaiheet?
Sen jälkeen kun komission on julkaissut vuotuisen kasvuselvityksen, siitä keskustellaan EU:n tasolla ja kansallisella tasolla. Keskusteluihin osallistuvat myös työmarkkinaosapuolet. Myös EU:n neuvosto ja Euroopan parlamentti antavat kasvuselvitystä koskevat kantansa. Kevään Eurooppa-neuvosto ottaa nämä kannat huomioon ja antaa ohjeistusta uudistusohjelmien prioriteeteista, jotka olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden ohjelmissa ja suunnitelmissa.
Mitkä ovat EU-ohjausjakson vaiheet?
Vuotuisen kasvuselvityksen julkaisemisen jälkeen komissio jatkaa vuoropuhelua jäsenvaltioiden, sidosryhmien ja työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta voidaan yhdessä muodostaa käsitys jäsenvaltioiden ongelmista. Vuoropuhelun ja lisäarviointien pohjalta komissio julkaisee helmikuussa jäsenvaltioiden taloudellista ja sosiaalista tilannetta koskevan vuotuisen analyysinsa, jossa tarkastellaan edistymistä maakohtaisten suositusten toteuttamisessa ja arvioidaan mahdollisia epätasapainoja.
Jäsenvaltioilla on useita tilaisuuksia osallistua komission arvion valmisteluvaiheisiin ja antaa siitä palautetta. Näin voidaan tehdä esimerkiksi komission virkamiesten jäsenvaltioihin tekemien teknisten tarkastuskäyntien yhteydessä, kahdenvälisissä neuvotteluissa Brysselissä tai varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskisin johdolla jäsenvaltioihin tehtyjen poliittisen tason vierailujen yhteydessä.
Huhtikuussa jäsenvaltiot esittävät komissiolle talouspolitiikkaa koskevat kansalliset uudistusohjelmansa ja finanssipolitiikkaa koskevat vakaus- tai lähentymisohjelmansa. Komissio analysoi uudistusohjelmat ja antaa toukokuussa maakohtaiset suositukset, jotta ne voidaan vahvistaa Eurooppa-neuvoston kokouksessa kesäkuussa ja hyväksyä virallisesti Ecofin-neuvostossa heinäkuussa. Jäsenvaltioiden olisi tämän jälkeen sisällytettävä saamansa ohjeet vuotuisiin talousarvioihinsa, kansalliseen lainsäädäntöönsä ja toimintapoliittisiin suunnitelmiinsa.
Varoitusmekanismia koskeva kertomus
Mikä on varoitusmekanismia koskeva kertomus?
Varoitusmekanismia koskeva kertomus annetaan marraskuussa osana makrotalouden epätasapainoa koskevaa valvontamenettelyä, jonka tavoitteena on havaita ja korjata epätasapainot, jotka voivat haitata jäsenvaltioiden talouksien tai EU:n talouden häiriötöntä toimintaa ja vaarantaa talous- ja rahaliiton toiminnan.
Varoitusmekanismia koskevan kertomuksen analyyseihin kuuluvat mm. sovituista indikaattoreista muodostuvan tulostaulun pohjalta tehdyt talouspoliittiset päätelmät. Komissio ei kuitenkaan käynnistä perusteellista tarkastelua vain sillä perusteella, että jokin indikaattori ylittää ohjeelliset kynnysarvot. Sen sijaan komissio ottaa huomioon talouden kokonaistilanteen. Komissio toteaa vasta perusteellisten tarkastelujen perusteella, esiintyykö jäsenvaltioissa epätasapainoja tai mahdollisesti liiallisia epätasapainoja.
Mitä epätasapainolla tarkoitetaan?
Makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1176/2011 mukaan epätasapaino tarkoittaa ”mitä tahansa sellaiseen makrotalouden kehitykseen johtavaa suuntausta, joka vaikuttaa tai voi vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltion talouden, talous- ja rahaliiton tai koko unionin moitteettomaan toimintaan”. Asetuksen mukaan ’liiallinen epätasapaino’ tarkoittaa ”vakavaa epätasapainoa, kuten epätasapainoa, joka vaarantaa tai uhkaa vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan”. Koska asetuksessa annettu määritelmä on erittäin yleinen, tarvitaan taloudellista tulkintaa sen arvioimiseksi, esiintyykö kestämättömiä suuntauksia ja haavoittuvuuksia, jotka korjaamattomina saattaisivat olla haitallisia maalle itselleen, euroalueelle tai EU:lle.
Käytännössä epätasapainotilanteisiin sisältyy sekä haavoittuvuustekijöitä (esim. korkea velkataso) että kestämättömiä suuntauksia (esim. asuntojen hintojen kohtuuton nousu tai luotonannon kasvu), jotka voivat johtaa äkilliseen voimakkaaseen – ja siksi haitalliseen – mukautukseen. Jatkuva suuri vaihtotaseen alijäämä katsotaan epätasapainoksi, jos on vaarana, että sen seurauksena on kehityksen äkkipysähdys ja sosiaalikustannusten nousu. Vastaavasti jatkuvien suurten ylijäämien taustalla voi olla se, että ylimääräisiä säästöjä ei käytetä tehokkaasti tukemaan investointeja kotimaiseen talouteen.
Mitkä ovat seuraavat vaiheet varoitusmekanismia koskevan kertomuksen antamisen jälkeen?
Sen jälkeen kun komissio on julkaissut varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, siitä keskustellaan talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa (Ecofin), euroryhmässä (jos on kysymys euroalueen jäsenvaltioista) ja Euroopan parlamentissa. Lisäksi Eurooppa-neuvosto käy vuotuisen kasvuselvityksen ja varoitusmekanismia koskevan kertomuksen pohjalta keskustelun sopiakseen talouspolitiikkojen ja uudistusten koordinoinnin keskeisistä aloista.
Seuraavien kuukausien aikana komissio laatii jäsenvaltioita koskevat perusteelliset tarkastelut, joissa otetaan huomioon saatu palaute. Komissio esittelee tarkastelujen tulokset helmikuussa. Menettelyn tähän vaiheeseen kuuluu vuoropuhelu asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa. Komissio toteaa perusteellisten tarkastelujen perusteella, esiintyykö jäsenvaltioissa epätasapainoja tai liiallisia epätasapainoja, ja laatii tämän jälkeen toimenpidesuositukset kullekin jäsenvaltiolle.
Euroaluetta koskeva suositus
Mikä on euroaluetta koskevan suosituksen oikeusperusta?
Euroalueen talouspolitiikkaa koskeva suositus annetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 ja 121 artiklan nojalla. Virallisesti kysymyksessä on suositus neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta.
Euroaluetta koskevassa suosituksessa euroalueen jäsenvaltioille annetaan räätälöityjä ohjeita kysymyksissä, joilla on merkitystä koko euroalueen toiminnan kannalta. Suositus ilmentää yleisiä painopisteitä, jotka on esitetty siihen liittyvässä Euroopan komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ja koko EU:ta koskevassa vuotuisessa kasvuselvityksessä.
Euroaluetta koskevassa suosituksessa keskitytään koko rahaliiton toiminnan kannalta keskeisiin kysymyksiin, kuten makrotalouden epätasapainotilojen korjaamiseen liittyviin toimintapolitiikkoihin, euroalueen finanssipolitiikan viritykseen ja Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelyyn.
Mikä on euroaluetta koskevan suosituksen analyyttinen perusta?
Euroaluetta koskeva suositus perustuu komission yksiköiden perusteelliseen taloudelliseen analyysiin euroalueen toiminnan kannalta keskeisistä kysymyksistä. Niitä selostetaan tarkemmin suosituksen yhteydessä annettavassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ja muissa taloudelliseen analyysiin liittyvissä asiakirjoissa.
Mitkä ovat seuraavat vaiheet euroaluetta koskevan suosituksen hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa?
Euroryhmä ja neuvosto keskustelevat euroaluetta koskevasta suosituksesta ennen kuin EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyvät sen. Euroalueen painopisteistä käydyt keskustelut, euroaluetta koskeva suositus ja muu EU-toimielinten antama palaute antavat suuntaa huhtikuussa esitettäville jäsenvaltioiden kansallisille uudistusohjelmille ja vakausohjelmille sekä toukokuussa annettaville komission maakohtaisille suosituksille.
Seuraavaksi komissio esittelee ehdotuksensa maakohtaisiksi suosituksiksi seuraavaa talouspolitiikan ohjausjaksoa varten. Tämä tapahtuu euroaluetta koskevan suosituksen sekä rakenneuudistusten toteuttamista, jäljellä olevia haasteita ja jäsenvaltioiden toimenpideohjelmia koskevan arvioinnin pohjalta. Tämä antaa enemmän aikaa vuoropuhelulle jäsenvaltioiden kanssa.
Yhteinen työllisyysraportti
Mikä on yhteinen työllisyysraportti?
Yhteisestä työllisyysraportista määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklassa. Raportti on tärkeä tekijä EU:n talouden ohjausjärjestelmässä. Siinä esitetään vuotuinen katsaus työllisyyden ja sosiaalisen tilanteen keskeiseen kehitykseen EU:ssa sekä jäsenvaltioiden toteuttamiin uudistustoimiin. Lisäksi yhteisessä työllisyysraportissa seurataan jäsenvaltioiden tuloksia suhteessa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin.
Mitkä ovat seuraavat vaiheet yhteisen työllisyysraportin julkaisemisen jälkeen?
Alustavasta versiosta keskustellaan työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean kanssa, ja raportti hyväksytään lopullisesti työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostossa (TSTK-neuvosto) maaliskuussa.
Miten jäsenvaltion tulos määräytyy sosiaali-indikaattoreiden tulostaulussa?
Tulostaulu toimii viitekehyksenä yhteiskunnallisen kehityksen seuraamiseksi sosiaalisten oikeuksien pilarissa yksilöidyillä kolmella laajalla alalla: yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille, dynaamiset työmarkkinat ja oikeudenmukaiset työolot sekä julkiset tuet / sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus. Jäsenvaltioiden yhteiskunnallista kehitystä mitataan 12 osa-alueella, jotka liittyvät johonkin edellä mainituista kolmesta ulottuvuudesta. Tulostaulussa verrataan EU:n jäsenvaltioiden suoriutumista EU:n ja euroalueen keskiarvoihin. Jäsenvaltion tulos kuvastaa, miten hyvin se suoriutuu tietyn indikaattorin osalta ottaen huomioon myös pitkän aikavälin suuntaukset.