(1)

Pakolaisten ja muiden kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden määrä on kasvussa maailmanlaajuisesti. Tämän vuoksi on tarpeen lujittaa unionin valmiuksia täyttää moraalinen velvollisuutensa antaa tehokasta apua. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava unionin yhteisiin toimiin, joilla osoitetaan solidaarisuutta kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville tarjoamalla laillisia väyliä unioniin ja parantamalla suojelualueita unionin ulkopuolella.

(2)

Tämän suosituksen tarkoituksena on tukea jäsenvaltioiden jatkuvia toimia laillisten ja turvallisten muuttoväylien tarjoamiseksi kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille ja näiden väylien lisäämiseksi. Suositelluilla toimilla pyritään erityisesti osoittamaan solidaarisuutta niitä EU:n ulkopuolisia maita kohtaan, joissa suuri määrä kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ihmisiä on joutunut siirtymään kotiseudultaan, edistämään uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevia kansainvälisiä aloitteita sekä parantamaan muuttoliikkeen yleistä hallintaa.

(3)

Unioni pyrkii perustamaan ja parantamaan suojelualueita kauttakulku- ja kohdemaissa sekä ensimmäisissä turvapaikkamaissa auttaakseen sekä kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia että erityisen haavoittuvassa asemassa olevia muuttajia ja myös vastaanottavia yhteisöjä. Afrikan sarven, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueellisilla kehitys- ja suojeluohjelmilla (1) tuetaan muun muassa suojelualueiden ylläpitämistä ja parantamista kehittämällä kansallisten järjestelmien, viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksia. Lisäksi niiden myötä tarjotaan suojelua antamalla kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville suoraa apua. Kaikkia näitä toimia toteuttavat toteutuskumppanit. Ohjelmilla tuetaan kestäviä ratkaisuja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien tilanteeseen, erityisesti uudelleensijoittamista, huolehtimalla seulonnasta ja rekisteröinnistä, helpottamalla pakolaisaseman tosiasiallista määrittämistä sekä tukemalla suoraan Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) uudelleensijoittamisoperaatioita. Jäsenvaltioita kehotetaan vahvistamaan EU:n muuttoliikepolitiikan ulkoista ulottuvuutta toimimalla aktiivisesti konsortion jäseninä tai suuntaamalla rahoitusta alueellisten kehitys- ja suojeluohjelmien tukemiseen ja täytäntöönpanoon.

(4)

Uudelleensijoittaminen on tärkeä väline, jonka avulla tarjotaan suojelua kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille ja osoitetaan maailmanlaajuista solidaarisuutta EU:n ulkopuolisille maille auttamalla niitä sotaa ja vainoa pakenevien suurten ihmismäärien vastaanottamisessa. Lisäksi uudelleensijoittaminen on keskeinen tekijä EU:n kattavassa turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikassa, sillä uudelleensijoittaminen tarjoaa suojelun tarpeessa oleville turvallisia ja laillisia muuttoväyliä, pelastaa ihmishenkiä ja vähentää laitonta muuttoliikettä. Lisäksi sillä torjutaan ihmissalakuljetusverkostojen liiketoimintamallia. Uudelleensijoittaminen on myös olennainen osa muuttoliikkeeseen sovellettavaa kokonaisvaltaista toimintamallia, jolla kumppanimaat aktivoidaan toimimaan kaikilla muuttoliikkeeseen liittyvillä aloilla.

(5)

UNHCR on vahvistanut, että maailmanlaajuiset uudelleensijoittamistarpeet jatkuvat suurina: vuonna 2020 suojelun tarpeessa olevia on 1,44 miljoonaa. Määrän odotetaan tulevina vuosina vain kasvavan.

(6)

Joulukuussa 2019 järjestettiin ensimmäinen maailmanlaajuinen pakolaisfoorumi, jossa tarkasteltiin UNHCR:n johdolla laaditun pakolaisia koskevan Global Compact ‐aloitteen (2) täytäntöönpanon edistymistä. Foorumissa osoitettiin laajaa kansainvälistä tukea pyrkimyksille löytää maailman pakolaistilanteeseen kestäviä ratkaisuja, joihin kuuluvat myös uudelleensijoittamista koskevat ratkaisut ja kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville tarjottavien laillisten muuttoväylien määrän ja vaihtoehtojen laajentaminen. UNHCR:n kolmivuotisessa uudelleensijoittamista ja täydentäviä väyliä koskevassa strategiassa (2019–2021) esitetään etenemissuunnitelma muuttoväylien laajentamiseksi. Siihen tähdätään lisäämällä paikkoja, aktivoimalla lisää toimijoita ja parantamalla yhteiskuntien vastaanottavaisuutta. Jotta jäsenvaltiot voisivat omaksua maailmanlaajuisesti johtavan roolin uudelleensijoittamisen alalla, niitä kehotetaan tukemaan strategian täytäntöönpanoa ja torjumaan nykyistä suuntausta, jossa uudelleensijoitusmaiden määrä supistuu maailmanlaajuisesti ja vastaanottolupaukset vähenevät jyrkästi (3).

(7)

EU on vuodesta 2015 lähtien tukenut kahta onnistuneeksi osoittautunutta uudelleensijoittamisohjelmaa, joihin osallistuu huomattava määrä jäsenvaltioita. Niillä on autettu yli 70 000:ta kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa, kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaa ihmistä saamaan suojaa unionissa. Maailmanlaajuinen uudelleensijoittamisympäristö muuttui huomattavasti vuosina 2015–2018, jolloin vuotuiset uudelleensijoittamiset jäsenvaltioihin kolminkertaistuivat: EU:n osuus maailmanlaajuisesta uudelleensijoittamisesta oli ennen vuotta 2016 ollut alle 9 prosenttia, mutta vuonna 2018 se nousi 41 prosenttiin. Lisäys kertoo uudelleensijoittamisen alalla tehdyn EU:n tason yhteistyön ja koordinoinnin tuomista eduista ja mahdollisuuksista. Se osoittaa myös EU:n talousarviosta myönnettävän rahoituksen merkityksen: vuosiksi 2015–2020 oli osoitettu 1 miljardi euroa suoraa tukea jäsenvaltioiden uudelleensijoittamistoimille.

(8)

Jäsenvaltiot ja Dublin-järjestelmään assosioituneet valtiot sopivat EU:n ensimmäisessä uudelleensijoitusjärjestelmässä (4) sijoittavansa kahden vuoden aikana (2015–2017) uudelleen 22 504 henkilöä, jotka olivat kansainvälisen suojelun tarpeessa ja tulivat Lähi-idän, Afrikan sarven ja Pohjois-Afrikan alueilta (5). Tämän ensimmäisen, onnistuneeksi osoittautuneen EU:n järjestelmän yhteydessä sijoitettiin uudelleen yhteensä 19 452 henkilöä (86 prosenttia kaikista vastaanottolupauksista).

(9)

EU:n toisen uudelleensijoitusjärjestelmän (6) yhteydessä jäsenvaltiot sopivat uudelleensijoittavansa 50 039 kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaa henkilöä Turkista, Libanonista ja Jordaniasta sekä keskisen Välimeren reitin varrella sijaitsevista maista ja tukivat erityisesti UNHCR:n Nigerissä (2017) ja Ruandassa (2019) käyttöön ottamia hätäsiirtomekanismeja. Järjestelmä osoittautui onnistuneeksi, sillä sen kautta sijoitettiin uudelleen 43 827 henkilöä (tämä vastasi 88 prosenttia kaikista vastaanottolupauksista).

(10)

Uudelleensijoitusten määrän maksimoimiseksi ja käytettävissä olevan rahoituksen hyödyntämiseksi jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä panneet täysimääräisesti täytäntöön EU:n toisen uudelleensijoitusjärjestelmän mukaisia vastaanottolupauksiaan, saavat mahdollisuuden lunastaa lupauksensa vuosina 2020 ja 2021 ja täyttää näin aiemmin antamansa sitoumukset.

(11)

EU:n ja Turkin julkilausuman (7) nojalla oli syyskuun 2020 puoliväliin mennessä uudelleensijoitettu yli 27 000 henkilöä (8). Lisäksi jäsenvaltiot ovat sijoittaneet Turkista uudelleen myös muita kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia henkilöitä omien kansallisten järjestelmiensä kautta.

(12)

Unionin on siirryttävä tilapäisistä uudelleensijoitusjärjestelmistä järjestelmiin, joiden toiminnan perustana on vakaa kehys, jolla varmistetaan unionin uudelleensijoitusjärjestelmien kestävyys ja ennustettavuus. Tätä varten komissio esitti vuonna 2016 osana unionin turvapaikkajärjestelmän uudistamista asetusehdotuksen unionin uudelleensijoittamiskehyksestä (9), jonka avulla suojelun tarpeessa oleville tarjottaisiin turvallisia ja laillisia väyliä saada kansainvälistä suojelua. Ehdotuksesta päästiin kesäkuussa 2018 osittaiseen alustavaan poliittiseen yhteisymmärrykseen. Sen yhteydessä ehdotetun asetuksen soveltamisalaa laajennettiin kattamaan uudelleensijoittamisen ohella myös humanitaarinen maahanpääsy. Ehdotuksen pikainen hyväksyminen on tärkeä osatekijä pyrittäessä kohti tehokkaampaa, oikeudenmukaisempaa ja pysyvämpää EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikkaa, johon kuuluu myös vakaa uudelleensijoittamiskehys.

(13)

Sen varmistamiseksi, että uudelleensijoittamistoimet jatkuvat myös ennen vakaan kehyksen käyttöönottoa, komissio kehotti jäsenvaltioita toimittamaan vuotta 2020 koskevat vastaanottolupauksensa, jotka ne olivat antaneet yhdeksännessä uudelleensijoittamista koskevassa foorumissa heinäkuussa 2019. Kehotus perustui kyseiselle ajanjaksolle sovittuihin painopisteisiin ja vastasi UNHCR:n ennusteita maailmanlaajuisista uudelleensijoittamistarpeista vuonna 2020 sekä UNHCR:n suosituksia, joiden mukaan EU:n olisi vuoden 2020 uudelleensijoittamisten suunnittelun yhteydessä pyrittävä tarjoamaan 30 000 uudelleensijoituspaikkaa vuonna 2020. Jäsenvaltiot antoivat tämän johdosta vastaanottolupauksia hieman alle 29 500 henkilöstä. Tämä merkittävä vastaanottolupausten määrä vastaa yli 50:tä prosenttia kaikista uudelleensijoittamispaikoista, jotka eri valtiot ovat tarjonneet UNHCR:n käyttöön vuonna 2020. Se osoittaa, että jäsenvaltiot ovat edelleen sitoutuneita tarjoamaan suojelua, pelastamaan ihmishenkiä ja tarjoamaan uskottavia vaihtoehtoja sääntöjenvastaiselle liikkumiselle.

(14)

Kun otetaan huomioon vuodeksi 2020 ennakoidut maailmanlaajuiset uudelleensijoittamistarpeet, UNHCR:n kolmivuotinen uudelleensijoittamista ja täydentäviä väyliä koskeva strategia (2019–2021) ja ensimmäinen maailmanlaajuinen pakolaisfoorumi (joulukuussa 2019), nämä jäsenvaltioiden antamat merkittävät vastaanottolupaukset vahvistavat EU:n maailmanlaajuisen johtoaseman uudelleensijoittamisen alalla.

(15)

Ensisijaisten uudelleensijoittamisalueiden valinta vuoden 2020 vastaanottolupauskierrokselle perustuu UNHCR:n arvioon maailmanlaajuisista uudelleensijoittamistarpeista ja tarpeeseen jatkaa maaliskuussa 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden olisi jatkettava uudelleensijoittamista Turkista, Jordaniasta, Libanonista sekä keskisen Välimeren reitin varrella olevista ja sille johtavista keskeisistä Afrikan maista, kuten Libyasta, Nigeristä, Tšadista, Egyptistä, Etiopiasta ja Sudanista. Niiden olisi tuettava myös hätäsiirtomekanismeja Nigerissä ja Ruandassa ja tarjottava paikkoja kiireellisiä uudelleensijoittamisia varten. EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanoon sisältyy Turkin kanssa luodun vapaaehtoisen humanitaarisen maahanpääsyjärjestelmän aktivointi, kunhan kaikki sen edellytykset on täytetty ja laittomat rajanylitykset Turkin ja EU:n välillä loppuvat tai ainakin niitä on saatu vähennettyä merkittävästi ja pysyvästi.

(16)

Jäsenvaltioita on avustettu vuoden 2020 tavoitteeksi asetetun 29 500 paikan tavoitteen toteuttamisessa osoittamalla sitä varten unionin talousarviosta noin 300 miljoonaa euroa varoja (10). Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF-rahasto) sääntöjen mukaan jäsenvaltiot voivat olla oikeutettuja saamaan kannustinmaksun, jonka suuruus on 10 000 euroa ensisijaisilta alueilta tai erityisen haavoittuvista ryhmistä uudelleensijoitettua henkilöä kohti ja 6 000 euroa muita uudelleensijoituksia kohti.

(17)

Vuoden 2020 vastaanottolupauskierroksen johdosta EU:hun saapui tammi- ja maaliskuun 2020 välisenä aikana yli 3 600 uudelleensijoitettua henkilöä. Koronaviruspandemia on kuitenkin johtanut uudelleensijoittamisoperaatioiden vakavaan häiriintymiseen. Jäsenvaltiot, UNHCR ja Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM) keskeyttivät operaatiot maaliskuun 2020 puolivälistä alkaen. UNHCR ja IOM ilmoittivat 18 päivänä kesäkuuta 2020 pakolaisten uudelleensijoittamisen jatkamisesta (11). Kesästä lähtien useat jäsenvaltiot ovat alkaneet vähitellen jatkaa uudelleensijoittamistoimintaa.

(18)

Tämä ennennäkemätön maailmanlaajuinen terveysuhka ja toimenpiteet viruksen leviämisen hillitsemiseksi ovat vaikuttaneet merkittävästi kaikkiin operaatioihin ja menettelyihin, jotka liittyvät uudelleensijoittamiseen, humanitaariseen maahanpääsyyn ja yksityiseen tukeen. On käynyt selväksi, että EU:n tason koordinointi on tarpeen, jotta toteutettujen toimenpiteiden vaikutus olisi mahdollisimman suuri.

(19)

Komissio kannusti tiedonannossaan Ohjeet turvapaikka- ja palauttamismenettelyjä koskevien asiaankuuluvien EU-säännösten täytäntöönpanosta sekä uudelleensijoittamisesta (12) jäsenvaltioita osoittamaan edelleen solidaarisuutta kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille ja niitä EU:n ulkopuolisia maita kohtaan, joissa on paljon pakolaisia, ja varmistamaan mahdollisuuksien mukaan uudelleensijoittamiseen liittyvien toimien jatkuvuuden. Komissio kehotti jäsenvaltioita harkitsemaan uusia toimintatapoja, kuten etähaastatteluja tai uudelleensijoittamishakemusten hyväksymistä asiakirjojen perusteella. Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO) on antanut ripeää operatiivista tukea uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevan verkoston yhteydessä järjestettyjen aihekohtaisten verkkokokousten välityksellä.

(20)

Komissio totesi koronaviruspandemian vaikuttavan haitallisesti vuoden 2020 vastaanottolupauskierroksella annettujen lupausten täytäntöönpanoon ja päätti jatkaa täytäntöönpanokautta vuoden 2020 yli varmistaakseen, että jäsenvaltioilla on riittävästi aikaa panna kaikki nämä lupaukset täytäntöön. Alkuperäinen yksivuotinen ohjelma muutetaan näin ollen kaksivuotiseksi ohjelmaksi, joka kattaa vuodet 2020–2021 ja jonka aikana jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön 29 500 vastaanottolupausta. Lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan mahdollisuuksien mukaan harkitsemaan valtion rahoittamien kansallisten uudelleensijoittamisohjelmien lisäämistä.

(21)

Jotta voidaan varmistaa EU:n uudelleensijoittamistoimien saumaton jatkuminen koronaviruspandemian aiheuttamien häiriöiden jälkeen, olisi harkittava uusia uudelleensijoittamisohjelmia vuodesta 2022 alkaen, kun otetaan huomioon vuosien 2021–2027 turvapaikka- ja maahanmuuttorahastosta jäsenvaltioiden vastaanottolupausten tukemiseen osoitetut varat. Unionin tavoitteena on edelleen päästä tilanteeseen, jossa uudelleensijoittamismäärät kasvavat tasaisesti tulevina vuosina.

(22)

EU:n taloudellisen tuen lisäksi käytössä on erilaisia toimenpiteitä, joilla autetaan jäsenvaltioita uudelleensijoittamaan ihmisiä. EASO pyrkii auttamaan jäsenvaltioita täyttämään vastaanottolupauksensa. Istanbulissa sijaitsevalla uudelleensijoittamisen tukivälineellä, joka on ollut toiminnassa huhtikuusta 2019 (pilottivaihe), tuetaan jäsenvaltioiden toimia ihmisten uudelleensijoittamiseksi Turkista. Lisäksi EASOn koordinoima uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskeva verkosto aloitti toimintansa tammikuussa 2020. Se edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa erityisesti EU:hun liittyvistä aiheista. Verkosto on ollut jäsenvaltioiden kannalta tärkein foorumi, jolla on käsitelty koronaviruspandemian vaikutuksia tiedonvaihdon ja vertaisoppimisen avulla.

(23)

UNHCR:n kolmivuotisen uudelleensijoittamista ja täydentäviä väyliä koskevan strategian (2019–2021) mukaisesti on lisäksi aiheellista edistää humanitaarisen maahanpääsyn mallien ja muiden täydentävien väylien luomista tai tehokkaampaa hyödyntämistä uudelleensijoittamisen ohella käytettävänä täydentävänä keinona lisätä turvallisten ja laillisten väylien kautta tarjottavien paikkojen määrää.

(24)

Unionin uudelleensijoittamiskehystä koskevan asetusehdotuksen mukaan jäsenvaltioille on määrä osoittaa rahoitusta humanitaaristen maahanpääsyjen toteuttamiseksi.

(25)

Jäsenvaltioissa ja EU:n ulkopuolisissa maissa on jo saatu lupaavia kokemuksia monenlaisista humanitaarisen maahanpääsyn malleista, joita voidaan laajentaa tai toistaa muissa jäsenvaltioissa.

(26)

Useat jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön yksityisen tuen järjestelmiä (13), joilla voidaan tukea uudelleensijoittamista, humanitaarista maahanpääsyä ja muita täydentäviä väyliä. Kaikissa näissä tapauksissa yksityisillä tukijoilla, yksityishenkilöiden ryhmillä tai voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä voi olla jäsennelty rooli kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden vastaanottamisessa ja kotouttamisessa.

(27)

Uudelleensijoittamisen yhteydessä yksityisen tuen järjestelmillä voidaan auttaa jäsenvaltioita lisäämään uudelleensijoittamispaikkojen määrää ja kotouttamaan pakolaiset onnistuneesti vastaanottaviin yhteisöihin. Yksityiset tukijat antavat yleensä taloudellista, käytännöllistä ja moraalista tukea pakolaisten maahanpääsyyn tai kotouttamiseen valtion ja kansalaisjärjestöjen, yksityishenkilöiden tai henkilöryhmien välisen vahvan kumppanuuden pohjalta. Kuten vuonna 2018 tehdyssä tukijärjestelmien toteutuskelpoisuutta ja lisäarvoa koskevassa selvityksessä (14) osoitettiin, yksityisen tuen järjestelmät voidaan toteuttaa monessa eri muodossa. Riippuen siitä, millainen rakenne ja millaiset tavoitteet näillä järjestelmillä on, niiden avulla lisätään suojelun tarpeessa olevien henkilöiden saatavilla olevien uudelleensijoituspaikkojen määrää, nopeutetaan ja tehostetaan kotoutumista, parannetaan yleisön pakolaisille osoittamaa tukea ja tehostetaan uudelleensijoittamista sekä ehkäistään uudelleensijoitettujen henkilöiden luvatonta edelleen liikkumista.

(28)

Muita yksityisen tuen järjestelmien muotoja, joita voidaan käyttää mallina, ovat eräiden jäsenvaltioiden ja yksityisten organisaatioiden ”humanitaarisiksi käytäviksi” kutsumat hankkeet, joita uskonnolliset järjestöt toteuttavat parhaillaan Italiassa, Ranskassa ja Belgiassa yhteistyössä kunkin jäsenvaltion kansallisen hallituksen kanssa. Tässä mallissa yksityiset tukijat osallistuvat maahanpääsyprosessin kaikkiin vaiheisiin, alkaen kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden tunnistamisesta ja ulottuen heidän siirtämiseensä kyseiseen jäsenvaltioon. Lisäksi ne huolehtivat vastaanotto- ja kotouttamistoimista ja vastaavat niihin liittyvistä kustannuksista. Tämän väylän kautta Eurooppaan, lähinnä Italiaan ja Ranskaan, on vuodesta 2016 lähtien saapunut yli 2 700 kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaa henkilöä. Valtion ja yksityisten tukijoiden välistä yhteistyötä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä on useissa tapauksissa laadittu yhteisymmärryspöytäkirja.

(29)

Kun otetaan huomioon yksityisen tuen järjestelmien edut, unionin kannattaisi edistää niiden osalta edelleen sellaista EU:n toimintatapaa, joka pohjautuu jäsenvaltioiden tähänastisiin kokemuksiin ja johon EASO osallistuu. Unioni jatkaa tukeaan yksityisen tuen järjestelmiin osallistuvien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden valmiuksien kehittämiseen ja edistää kansainvälistä tietämyksen vaihtoa nykyisten yksityisen tuen ohjelmien laajentamiseksi ja uusien ohjelmien luomiseksi, myös jäsenvaltioissa, jotka eivät ole vielä toteuttaneet tällaisia järjestelmiä. Komissio käynnisti vuonna 2019 asiaa koskevan ehdotuspyynnön unionin AMIF-toimintaohjelman yhteydessä (15). Eräs aihealueista, joka sisältyy turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisasioita koskevia kansainvälisiä toimia koskevaan ehdotuspyyntöön AMIF-rahaston vuoden 2020 työohjelman yhteydessä, on suojelun tarpeessa oleville henkilöille suunnattujen täydentävien väylien ja heidän kotoutumisensa edistäminen (16).

(30)

Koronaviruspandemia on vaikuttanut myös yksityisen tuen järjestelmiin. Turvapaikka- ja palauttamismenettelyjä koskevien asiaankuuluvien EU-säännösten täytäntöönpanosta sekä uudelleensijoittamisesta antamissaan ohjeissa komissio kannusti jäsenvaltioita pitämään viestintäkanavat tukijoihin avoimina, pitämään tukijat ajan tasalla tilanteesta ja jatkamaan tukijoiden rekrytointia ja seulontaa tulevan vastaanottokapasiteetin lisäämiseksi.

(31)

Kuten UNHCR on korostanut, on laajalti tunnustettua, että eräänä keskeisenä tekijänä vastaanottavaan maahan kotouttamisen onnistumisessa on perheenyhdistäminen. Kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat kotiseudultaan siirtymään joutuneet henkilöt kohtaavat usein monia haasteita, jotka liittyvät heidän oikeuteensa perheenyhdistämiseen, kuten pitkälliset ja työläät hallinnolliset prosessit (17). Tämä voi johtaa yrityksiin kiertää sääntöjä vaarallisen laittoman muuttoliikkeen avulla. Jotta perheenyhdistämistä koskevan oikeuden käyttöä voitaisiin helpottaa perheenyhdistämisdirektiivin (18) mukaisesti, jäsenvaltioita kannustetaan ottamaan käyttöön perheenyhdistämistä edistäviä ohjelmia, joilla parannetaan tiedonsaantia ja yksinkertaistetaan viisumihakemusmenettelyä. Lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan perustamaan perheenyhdistämisdirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä tapauksia varten humanitaarisen maahanpääsyn ohjelmia, kuten perheperusteisen tuen järjestelmiä.

(32)

Kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden taitojen, pätevyyden ja motivaation hyödyntämiseksi olisi tutkittava myös muita täydentäviä maahanpääsyväyliä, kuten koulutukseen tai työskentelyyn perustuvia väyliä. Useat jäsenvaltiot tukevat ohjelmia, joilla helpotetaan kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien, kuten opiskelijoiden tai työntekijöiden, mahdollisuuksia käyttää laillisia väyliä. Jäsenvaltioita kannustetaan käyttämään tällaisissa menettelyissä EU:n taitoprofiilityökalua kolmansien maiden kansalaisille. Tämä verkossa käytettävä työkalu auttaa kartoittamaan ja dokumentoimaan maahanmuuttajataustaisten henkilöiden taitoja ja tutkintoja (19).

(33)

On arvioitu, että maailman pakolaisista alle kolmella prosentilla on mahdollisuus päästä korkea-asteen koulutukseen (20). Vaikka heillä olisi tarvittavat tiedot ja taidot, heillä ei useinkaan ole unionin korkeakoulujen perus- tai jatko-opinto-ohjelmiin hakemiseen tarvittavia tietoja eikä taloudellisia resursseja. Jäsenvaltioiden olisi harkittava mahdollisuuksia parantaa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien nuorten yliopistoihin pääsyä ja sen myötä helpottaa heidän pääsyään alueelleen opiskelijoina. Tällaiset aloitteet saattavat edellyttää ennakoivaa valintaprosessia EU:n ulkopuolisissa maissa, kielikoulutusta, opinto-ohjelmien hyväksymisperusteiden joustavuutta sekä apurahoja ja erityisiä saapumisen yhteydessä toteutettavia kotouttamistoimenpiteitä. Opiskelijoiden, jotka haluavat jäädä tutkinnon suorittamisen jälkeen kyseiseen jäsenvaltioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/801 (21) mukaisesti, olisi saatava neuvontaa ja apua työnhaussa.

(34)

Helpottaakseen tällaisten ohjelmien täytäntöönpanoa komissio aikoo edistää vertaisoppimista ja kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja tutkia mahdollisuuksia kohdentaa EU:n taloudellista tukea tällaisten opiskelijoille tarkoitettujen väylien suunnitteluun ja kehittämiseen.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi harkittava yhteistyötä yksityisen sektorin, työnantajien, ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa työvoiman kansainvälistä liikkuvuutta parantavien innovatiivisten järjestelmien kehittämiseksi suojelun tarpeessa olevia varten.

(36)

EASO auttaa yhdessä uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevan verkoston kanssa jäsenvaltioita suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön ohjelmia, jotka koskevat humanitaarista maahanpääsyä ja muita täydentäviä väyliä.

(37)

Jäsenvaltioiden olisi uudelleensijoittamista, humanitaarista maahanpääsyä ja muita täydentäviä väyliä koskevia ohjelmia toteuttaessaan otettava huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa asetetut velvoitteet.

(38)

Jotta voidaan varmistaa EU:n uudelleensijoitusjärjestelmien täytäntöönpanon seuranta vuosina 2020 ja 2021, jäsenvaltioiden olisi pyydettäessä toimitettava komissiolle raportti henkilöistä, jotka ne ovat antamiensa lupausten mukaisesti uudelleensijoittaneet alueelleen, ja täsmennettävä, mistä maista henkilöt on otettu vastaan. Lisäksi komissio seuraa erilaisia jäsenvaltioissa toteutettavia humanitaariseen maahanpääsyyn liittyviä hankkeita ja ohjelmia saadakseen yleiskuvan kaikista kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden käytettävissä olevista laillisista muuttoväylistä ja näiden kanavien kautta tarjottavien paikkojen määrästä.

(39)

Tämä suositus olisi osoitettava kaikille jäsenvaltioille. Dublin-järjestelmään assosioituneita valtioita kehotetaan osallistumaan EU:n yhteisiin uudelleensijoittamistoimiin sekä muita täydentäviä väyliä koskeviin yhteisiin toimiin,

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.