Valkoinen kirja elintarvikkeiden turvallisuudesta

1) TAVOITE

Tavoitteena on kuvata ne toimet, joilla täydennetään ja uudenaikaistetaan Euroopan unionin elintarvikelainsäädäntöä, muutetaan sitä johdonmukaisemmaksi, ymmärrettävämmäksi ja joustavammaksi, edistetään sen täytäntöönpanoa ja lisätään sen avoimmuutta kuluttajiin nähden. Tavoitteena on myös taata elintarvikkeiden turvallisuuden korkea taso.

2) ASIAKIRJA

Valkoinen kirja elintarvikkeiden turvallisuudesta, annettu 12. tammikuuta 2000 [KOM(1999) 719 lopullinen - ei vielä julkaistu].

3) TIIVISTELMÄ

Elintarvikkeita ja rehuja koskevat kriisit (mm. BSE- ja dioksiinikriisit) ovat paljastaneet puutteita elintarvikelainsäädännön laatimisessa ja soveltamisessa Euroopan unionissa. Siksi komissio onkin asettanut elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien korkeimpien mahdollisten standardien edistämisen tulevien vuosien politiikkansa painopisteeksi. Kuten Helsingissä joulukuussa 1999 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa on korostettu, on kiinnitettävä erityistä huomiota koko elintarvikeketjun laatuvaatimusten tiukentamiseen ja valvontajärjestelmien tehostamiseen maatilalta kuluttajalle asti.

Valkoinen kirja elintarvikkeiden turvallisuudesta on tämän strategian keskeinen tekijä. Komissio ehdottaa siinä toimenpiteitä, joiden avulla elintarvikkeiden turvallisuutta voidaan koordinoida paremmin ja toteuttaa kokonaisvaltaisemmin. Toimenpiteistä tärkeimmät ovat seuraavat:

• Perustetaan riippumaton Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, joka vastaa riippumattomien tieteellisten lausuntojen laatimisesta elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä kaikista näkökohdista, nopeiden hälytysjärjestelmien käyttämisestä sekä riskiviestinnästä.
• Luodaan parannettu lainsäädäntö, johon kuuluvat kaikki elintarvikkeisiin liittyvät näkökohdat "maatilalta ruokapöytään".
• Luodaan yhdenmukaisempia kansallisia valvontajärjestelmiä.
• Käynnistetään vuoropuhelu kuluttajien ja muiden mukana olevien tahojen kanssa.

Ennen näiden neljän toimenpiteen syvempää tarkastelua komissio esittää yleiset periaatteet, joihin Euroopan elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan politiikan tulisi perustua. Ne ovat

• kattavan ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltaminen koko elintarvikeketjuun
• kaikkien elintarvikeketjussa mukana olevien tahojen (kuten rehuntuottajien, maatalousyrittäjien ja elintarviketuottajien, jäsenvaltioiden, komission ja kuluttajien) tehtävien selkeä määrittäminen
• elintarvikkeiden ja rehujen sekä niiden ainesosien jäljitettävyys
• elintarvikepolitiikan johdonmukaisuus, tehokkuus ja dynaamisuus
• riskianalyysi (riskinarviointi, riskinhallinta ja riskiviestintä)
• riippumattomat, asiantuntevat ja avoimet tieteelliset lausunnot
• ennalta varautumisen periaatteen soveltaminen riskinhallintaan.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen

On kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisten tietojen keräämiseen, analysointiin ja levittämiseen, jotka koskevat elintarvikkeisiin ja rehuihin mahdollisesti liittyviä vaaroja. Siksi seuraavia aloja on kehitettävä:

• seuranta ja valvonta
• nopeat hälytysjärjestelmät
• elintarvikkeiden turvallisuutta koskeva tutkimus
• tieteellinen yhteistyö
• analyyttinen tuki
• tieteellisten lausuntojen hankkiminen
• kuluttajien tarvitsemien tietojen saatavuus helposti ja nopeasti.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi komissio suunnittelee perustavansa riippumattoman Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, joka vastaa tieteellisistä arviointitehtävistä ja viestinnästä tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden tieteellisten elinten ja laitosten kanssa. Tästä viranomaisesta on tarkoitus tulla koko unionin elintarviketurvallisuuden tieteellinen yhdyspiste.

Se antaa tieteellisiä lausuntoja, kerää ja analysoi tarvittavia tietoja, käsittelee riskejä ja tiedottaa niistä kuluttajille. Sen toiminta on riippumatonta, erittäin asiantuntevaa ja avointa.

Riskianalyysin kolmas osa-alue eli riskinhallinta edellyttää, toisin kuin riskinarviointi ja riskiviestintä, lainsäädännöllisiä toimia ja siten myös poliittisia päätöksiä, jotka eivät perustu ainoastaan tieteellisiin seikkoihin vaan yhteiskunnan toiveiden ja tarpeiden laajempaan ymmärrykseen. Riskinhallinta edellyttää myös, että jäsenvaltiot valvovat lainsäädännön soveltamista. Perustamissopimuksen valvojana komissio vastaa tästä nykyisin.

Tällaisen lainsäädäntö- ja valvontavallan siirtäminen elintarviketurvallisuusviranomaiselle saattaisi johtaa demokraattisen vastuun luvattomaan heikkenemiseen. Olisikin toivottavaa, että eurooppalaiset toimielimet vastaisivat edelleen riskinhallinnasta elintarviketurvallisuusviranomaisen sijasta.

Uusi lainsäädäntö

Nykyisin on olemassa paljon säädöksiä, jotka kattavat sekä maataloustuotteiden alkutuotannon että elintarvikejalosteiden teollisen tuotannon. Erityistilanteisiin voidaan kuitenkin vastata monin eri tavoin. Järjestelmän toisena heikkoutena on, että kaikki asiaan liittyvät tahot eivät ole selkeästi sitoutuneet varoittamaan mahdollisista riskeistä jo varhaisessa vaiheessa. Sitoutuminen mahdollistaisi pelkän ärsykkeisiin reagoimisen sijasta unionin ennakoivan toiminnan elintarvikekriiseihin vastaamiseksi.

Komission tarkoituksena on korjata tilanne ehdottamalla elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia johdonmukaisia ja avoimia sääntöjä. Sääntöjen tavoitteena on määrätä elintarvikelainsäädännön yleisistä periaatteista, vakiinnuttaa elintarvikkeiden turvallisuus EU:n elintarvikelainsäädännön ensisijaiseksi tavoitteeksi ja antaa yleiset puitteet niille aloille, joilla ei ole voimassa erityisiä yhdenmukaistettuja sääntöjä.

Ehdotettu uusi lainsäädäntö koskee elintarvikeketjun eri näkökohtia, kuten

• rehuntuotantoaerityisten aineiden ja tuotteiden käyttöä rehuntuotannossa; eläinrehujen arviointia, hyväksyntää ja pakkausmerkintöjä; rehuntuotantolaitosten hyväksyntää ja valvontatoimenpiteitä; nopean hälytysjärjestelmän luomista
• eläinten terveyttä ja hyvinvointiazoonoosien, BSE:n ja muiden tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden torjunnan tehostamista sekä eläinten hyvinvointia koskevien kysymysten sisällyttämistä elintarvikepolitiikkaan
• elintarvikehygieniaakaikkien nykyisten oikeudellisten vaatimusten uudistamista johdonmukaisuuden ja selkeyden takaamiseksi koko elintarvikkeiden tuotantoketjussa
• vierasaineiden, torjunta-ainejäämien ja eläinlääkkeiden enimmäismääriä elintarvikkeissa
• uusien elintarvikkeiden hyväksyntää ja pakkausmerkintöjä
• elintarvikkeiden lisäaineita, aromiaineita, pakkauksia ja säteilytystä
• suojatoimenpiteiden toteuttamisen mahdollisuutta hätätilanteissa
• päätöksentekoprosessia elintarvikkeiden alalla (prosessia on tarkoitus tehostaa ja yksinkertaistaa nopeuden ja avoimuuden takaamiseksi).

Valvontatoimet

Komissio harkitsee valvontaa koskevien säännösten perusteellista uudistamista elintarvikkeiden tuotantoketjun kaikkien osien valvonnan tehostamiseksi.

Vaikka taloudelliset toimijat vastaavat nykyisin ensisijaisesti lainsäädännön noudattamisesta, kansallisten viranomaisten tehtävänä on valvoa, että toimijat noudattavat elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia standardeja.

Komissio on suorittanut elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston kanssa tarkastuksia, jotka ovat tuoneet esiin jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien puutteita.

Komissio katsoo, että valvonnan homogeenisuutta ja laatua voitaisiin edistää laatimalla yhdenmukaisia eurooppalaisia valvontajärjestelmiä.

Siksi komissio ehdottaa, että olisi määritettävä jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien yhteisönlaajuinen toimintakehys, joka sisältää kolme keskeistä osatekijää: yhteisönlaajuisesti asetettujen toimintakriteerien määrittämisen, valvontaa koskevien yhteisön suuntaviivojen kehittämisen ja hallinnollisen yhteistyön tehostamisen valvontajärjestelmien kehittämisessä ja toteuttamisessa.

Komissio pohtii myös, olisiko sille annettava lisävaltuuksia nykyisen jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevan menettelyn tueksi silloin, kun valvonnasta käy ilmi, että EU:n sääntöjä on jätetty merkittävällä tavalla noudattamatta.

Tiedottaminen kuluttajille

Riskiviestinnän olisi oltava interaktiivinen prosessi, jossa kaikki osapuolet voivat tuoda oman äänensä kuuluviin ja antaa palautetta. Kaikki päätöksenteon vaiheet on hoidettava täysin avoimesti.

Kuluttajien huolenaiheet olisi otettava huomioon

• kuulemalla väestöä kaikista elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä näkökohdista
• luomalla edellytykset tiedealan asiantuntijoiden ja kuluttajien väliselle vuoropuhelulle
• helpottamalla valtioiden rajat ylittävää kuluttajien vuoropuhelua Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.

Komissio suosittelee tiedottamaan entistä ennakoivammin vääjämättömistä riskeistä herkästi haavoittuville väestönosille (kuten raskaana oleville naisille, imeväisille, vanhuksille ja immuunikadosta kärsiville ihmisille).

Pakkausmerkintöjä koskevilla sitovilla säännöillä on varmistettava, että kuluttajalla on tietoa niistä ominaisuuksista, jotka vaikuttavat ratkaisevasti kyseisen tuotteen valintaan.

Pakkausmerkintöjä koskevan direktiivin kodifioinnin lisäksi komissio haluaa ulottaa elintarviketuotteen ainesosien mainitsemista koskevan velvoitteen kaikkiin sen ainesosiin (eikä enää vain ainesosiin, jotka muodostavat vähintään 25 prosenttia lopputuotteesta).

Komissio tarkastelee myös mahdollisuutta sisällyttää yhteisöoikeuteen erityisiä säännöksiä, joilla säännellään elintoimintoihin liittyviä väitteitä (esimerkiksi väitteitä, jotka liittyvät ravintoaineen suotuisiin vaikutuksiin ihmisen normaaleissa elintoiminnoissa) ja ravitsemuksellisia väitteitä (esimerkiksi väitteitä, jotka koskevat ravintoaineen sisältymistä, puuttumista tai määrää tietyissä elintarvikkeissa tai sen ravintoarvoa verrattuna samanlaisiin elintarvikkeisiin) asianmukaiset muutoksenhakukeinot mukaan luettuina.

Kuluttajille pitäisi tiedottaa elintarvikkeiden biologisen, kemiallisen ja fysikaalisen koostumuksen lisäksi myös elintarvikkeiden ravintoarvoista. Komissio esittää ehdotuksia, joiden tarkoituksena on määrittää erityisruokavaliovalmisteita, ravintolisiä ja ravintoaineilla täydennettyjä elintarvikkeita koskevia kriteerejä.

Kansainvälinen ulottuvuus

Tuontielintarvikkeiden ja -rehun on täytettävä sellaiset turvallisuusvaatimukset, jotka ovat vähintään yhteisössä sovellettavien vaatimusten tasoiset.

Yhteisön viemille elintarvikkeille olisi samalla tavoin asetettava vähintään samat turvallisuusvaatimukset kuin yhteisön markkinoille saatetuille tuotteille.

Yhteisön on jatkettava toimia Maailman kauppajärjestössä (WTO) kansainvälisten sääntöjen määrittämiseksi, jotta jäsenvaltiot voivat ylläpitää kansanterveyden korkeaa tasoa elintarviketurvallisuuden alalla.

Komissio tutkii myös mahdollisuutta tehdä kolmansien maiden kanssa uusia kahdenvälisiä sopimuksia, joissa tunnustetaan terveyssuojelutoimien vastaavuus. Se suosittelee myös sopimusneuvottelujen jatkamista naapurimaiden (Norjan, Sveitsin ja Andorran) kanssa ja korostaa, että on tärkeää, että ehdokasvaltiot hyväksyvät alaa koskevan yhteisön säännöstön.

Toimintasuunnitelma

Valkoisen kirjan liitteenä olevassa elintarvikkeiden turvallisuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa on luettelo 84 lainsäädäntöehdotuksesta, jotka on tarkoitus hyväksyä vuoden 2002 loppuun mennessä valkoisen kirjan toimien mukaisesti, sekä vastaava aikataulu.